Menin niin hämilleni, että en pystynyt enää puhumaan edes espanjaa. Sen vielä ymmärrän, että ihmiset lähestyvät vaaleaa suomalaista naista espanjaksi, mutta että baskiksi! En osannut sanoa muuta kuin pari epämääräistä lausetta, jollakin kielellä, jota en itsekään enää tunnistanut. Sekä poispäin lähtiessä "agur!", joka tarkoittaa baskiksi "heippa".
Täällä päin suhteellisen harva puhuu englantia, tai ainakin kynnys kielen käyttämiseen näyttää välillä olevan korkea. Ei ole harvinaista, että kaupassa myyjät häviävät sekunnin murto-osassa takahuoneeseen, kun joku pyytää palvelua englanniksi. Pienestäkin espanjan kielen taidosta on hyötyä myös siinä tilanteessa, kun englanninkielisestä ruokalistasta onkin käännetty vain otsikot. Tai kun automaatista metrolippuja ostaessasi huomaat, että englannin kielen valitsemisesta ei oikeastaan ole mitään hyötyä: kielivalinta kääntää vain osan teksteistä ja loput ovat espanjaksi.
Kun saavuin Bilbaoon, ensimmäisten päivien aikana oloni oli kuin savolaisella Raumassa. Onko tämä kieli oikeasti se sama kieli, jota olen opiskellut jo vuosia? Aksentti kuulosti ainakin aluksi kovin erilaiselta kuin esimerkiksi Madridissa.
Työharjoittelupaikallani puhumme pääasiassa espanjaa. Tosin välillä, kun oma sanastoni on lopussa, keskustelu lipsahtaa välillä spanglishin puolelle. Spanglish oli tuttu kieli myös Madridin vaihtoaikojeni alkumetreillä, kun me uudet opiskelijat saavuimme yliopistolle.
Oma suhtautumiseni espanjan kielen käyttämiseen on välillä vähän turhankin peloton. Vaikka pärjäänkin perustilanteissa ihan hyvin, unohdan välillä sen, että sanavarastoni ei kata kuitenkaan kaikkia aihepiirejä. Kun aloitan tarinani, saatan parin lauseen päästä tajuta, että nyt muuten mennään ojasta allikkoon. Näin on käynyt esimerkiksi silloin, kun aihepiiri on koskenut vaikkapa politiikkaa tai etenkin suomalaisia insidevitsejä, jotka eivät ulkomalaisille helposti aukene, kulttuuritaustankaan vuoksi.
Espanjan kielen sanojen unohtamiseen liittyvät tilanteet muistuttavat välillä sitä kuin pelaisi Aliasta ilman pelikortteja. Näin kävi esimerkiksi silloin, kun yritin kysyä baarimikolta tiskillä juomaani pilliä. Sanoin espanjaksi, että haluan juomaani "asian, jonka nimeä en nyt osaa sanoa espanjaksi" ja piirsin sormellani pillin kuvan juomani edessä.
- "Haluatko sinä jäitä? Vai lusikan? Vai ehkä terästystä?", arveli baarimikko.
- Ei ei ei!
Tarjoilijalla ei näytä lamppu syttyvän. Ei yhtään ennen kuin kolme muuta asiakasta huutavat tarjoijalle kuorossa.
- Pajita... Pajita! ... Eso es la PAJITA!" (pilli).
Tällä Alias-kierroksella baarimikko hävisi asiakkaille 3-0.
Jotkut espanjan kielen sanat muistuttavat kovasti englantia. Vaikkapa sanat "koulutus" (education = educación), "neuvottelu" (negotiation = negociación), "asunto" (apartament = apartamento) ja "projekti" (project = proyecto).
Joskus, kun jokin sana ei tule mieleeni, saatan yrittää arvailla espanjankielisiä sanoja englanninkielisten perusteella - tosin vähän vaihtelevalla menestyksellä.
Viikko sitten arvasin kaupassa oikein, että paristo sanotaan "batería" (engl. battery), mutta taas pieleen taas meni silloin, kun ruokakaupassa asioidessani yritin etsiä basilikaa. Olin nimittäin (lähes) sataprosenttisen varma, että basilika on suomelle lainasana. Yritin siis kysellä basilikaa pariltakin eri myyjältä, mutta heikolla menestyksellä.
- Basilica...?
- Basico??
- Basil...???
Yritin (heh) myös "perinteiseen tyyliin" hieman korottaa ääntäni, että auttaisiko se.
- BASILIKA!
Mutta ei. Siitäkään ei ollut mitään hyötyä.
Kolmas myyjä jopa yritti sinnikkäästi auttaa minua. Kiersimme läpi koko hevi-osaston, josta myyjä esitteli minulle varmaan kaiken mahdollisen, mutta ei basilikaa.
No kotona sitten tarkastin, että mikä se basilika oikein onkaan espanjaksi. Sehän olikin "albahaca"! Ei eipä sitten ollutkaan ihme, että myyjät eivät päässeet perille, mitä minä oikein halusin.
Lopuksi vielä kuulumisia työharjoittelustani. Blogini seilaa hieman jäljessä reaaliaikaa, mutta kerron nyt kuulumisia viime viikolta, joka oli 7. työharjoitteluviikkoni (7.5-11.5.2018).
Seitsemännen työviikkoni aikana erilaisten puseroiden ompelu oli keskiössä. Työharjoittelujoukkioomme liittyi viikon aikana uusi harjoittelija. Portugalilainen Katarine. Aika kansainvälinen porukka siis ollaan tällä hetkellä.
Alkuviikosta jatkoin työskentelyä samojen valkoisten kevyillä kauluksilla varustettujen puseroiden kanssa, joita tein myös viime viikolla. Otin kaksi uutta M-koon puseroa työn alle ja sainkin ne alkuviikosta melkein valmiiksi. Ainostaan helmojen ja hihojen huolittelu jäi kesken siinä vaiheessa ennen seuraavia tehtäviä.
Saimme toisen harjoittelijan, Arnan, kanssa tehtäväksi ommella sarjatuotantona peruspaitapuseroita. Puseroita tuli ommella kolmea eri väriä ja kolmea eri kokoa (S, M, L). Yhteensä siis 9 puseroa.
Arna oli jo esivalmistellut puseroiden (mm. silittänyt nappirivien paikat kohdilleen sekä ommellut tukikankaita kauluksia varten) siinä vaiheessa, kun hyppäsin mukaan töihin. Otin työn alle aluksi kolme M-kooon puseroa, jotka sain kaikki myös valmiiksi. Sen jälkeen ompelin vielä kaksi vaaleaa kukallista L-koon puseroa ja aloitin myös punaisen paitapuseron valmistamisen.
Puserot onnistuivat hyvin ja niistä tuli siistejä. Sarjatuotantojen parissa sain mukavasti rutiinia esimerkiksi kaulusten ompeluun. Kun ekoissa puseroissa piti pohtia oikeaa työjärjestystä, seuraavissa puseroissa työskentely sujui jo nopeammin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti