Suomi-arkea Bilbaon jälkeen

Nyt on kulunut lähes 5 kuukautta siitä, kun palasin Bilbaosta Suomeen. Melkein puoli vuotta. Miten tämä aika vain juokseekin niin vauhdilla?

Kun hyppään ajassa hieman taakse päin, olihan se hiukan hassu tunne, kuinka yksi muutaman tunnin lento muuttaa kaiken. Ihan kuin jättiläinen olisi napannut minut pinseteillä ylös Suomesta ja pudottanut uuteen, valmiiseen elämään Espanjassa.

Urbaani kaupunkiympäristö Helsingissä vaihtui vuoristoiseksi Bilbaoksi, ja kieli suomesta espanjaksi. Kallion yksiö vaihtui kimppakämppään Bilbaossa, ja hipsterikahvilat espanjalaisiin pinchoravintoloihin.

Ulkoiluhetket Töölönlahdella vaihtuivat kävelylenkkeihin La Ría -joen varrella, ja organisaatioviestinnän tehtävät työhön ompelimossa ja käsillä tekemiseen.

Ei enää kirjoittamista, videoiden tuottamista, nettiuutisia ja somemaailmaa. Sen sijaan päivät täyttyivät vaatteista, muodista, kaavoista ja ompelemisesta.


Työharjoitteluni viimeiset kaksi viikkoa (14.5.-25.5.2018) ovat jääneet tuolloin blogissani kertomatta mm. Suomeen paluuseen liittyneiden kiireiden vuoksi, joten voisinpa kertoa aluksi tuosta ajanjaksosta hieman.

Loppuaikani harjoittelussa hurahti uudenlaisten haasteiden parissa -  nimittäin markkinoinnin ja viestinnän tehtäviä tehdessä. Oli mukavaa päästä hyödyntämään omaa kokemustani ja osaamistani viestinnän alalta Ifeelnutin hyväksi, ja koinkin, että sain vastuuta ja luottamusta osakseni mainituissa tehtävissä.

Aluksi sain tehtäväkseni kartoittaa Ifeelnutille potentiaalisia jälleenmyyntipaikkoja Suomesta ja Ruotsista. Kartoitin ns. "multi brand storeja" isoimmista kaupungeista sekä tutustuin näiden valikoimiin siltä kannalta, mihin Ifeelnutin tuotteet voisivat sopia mukaan. Valitsin joukon potentiaalisimpia tavarataloja ja vaatekauppoja kummastakin maasta sekä etsin yhteystietoja näiden mallistojen sisäänostajille.

Työharjoitteluni viimeisenä päivänä otin myös yhteyttä suomalaisiin yrityksiin sähköpostitse ja lähetin niihin Ifeelnutin tuoreimmat katalogit. (En tosin ole tullut kysyneeksi jälkikäteen, poikivatko ensikontaktina lähetetyt viestit myöhemmin yhteydenottoja Ifeelnutin suuntaan, tai onko joidenkin paikkojen suhteen jo käynnistetty yhteistyötä.)

Tehtäviini kuului myös suunnitella ja toteuttaa kokonaan uusi uutiskirjeformaatti Ifeelnutin jälleenmyyjiä varten.

Haastattelin Ifeelnutin omistajaa ja pääsuunnittelijaa Maitea uutiskirjettä varten,  aiheena oli tietenkin seuraavan kevään ja kesän 2019 -tuleva mallisto. (Kansainvälisellä "muotikielellä "sanottuna siis S/S 2019 -mallisto.) Kirjoitin uutiskirjeeseen pieniä uutisia sekä etsimme oheen sopivat kuvat.

Uutiskirjettä laatiessani tutustuin myös  mm. EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen (GDPR) vaikutuksiin sähköpostimarkkinonnissa. Asetus astui nimittäin voimaan harjoitteluni loppumetreilllä. Tietosuoja-asetuksen myötä yritysten on kyettävä mm. osoittamaan mm. se, millä tavoin asiakkaiden henkilötietoja käsitellään. (Lisää aiheesta mm. täällä.)

Entä millaisia oppeja työharjoittelustani pikku hiljaa kansainvälistyvän vaatebrändin parissa kertyi, jos ajattelen harjoitteluaikaani kokonaisuutena?

No päälimmäisenä mieleeni nousee ainakin kattava näkemys siitä, mitä kaikkea sisältyy vaatetusalan yrittäjän työhön. Ohessa kartoitin myös ymmärrystäni vaatetusalan liiketoiminnasta sekä sen haasteista.

Pääsin näkemään läheltä, miten muotitrendit syntyvät ja millaisen prosessin kautta tuotteet löytävät tiensä kuluttajien vaatekaappeihin. Kuinka ensimmäisistä luonnoksista sekä kangasvalinnoista päädytään prototyyppeihin. Millä tavoin mallistoja markkinoidaan medialle, jälleenmyyjille sekä kuluttajille. Ja kuinka prototyypeistä osa valikoituu tuotantoon ja päätyy kauppojen hyllyille.

Itse näen Ifeelnutin brändissä paljon potentiaalia kasvuun ja kansainvälistymiseen. Tuotteet ovat laadukkaita, mukavia, nuorekkaita sekä ilmeeltään skandinaavisen raikkaita. Valmistusprosessissa ekologisuus ja vastuullisuus ovat tärkeitä arvoja. Paljon potentiaalisia uusia asiakkaita voisi löytyä mm. Suomesta.

Isompaa kasvua varten tarvittaisiin lisää resursseja markkinointiin, myyntiin ja PR:ään. Sillä tavoin voitaisiin tuottaa brändille lisää näkyvyyttä ja tunnettuutta, löytää uusia jälleenmyyntipaikkoja tuotteille sekä hankkia tarpeellisia kontakteja esimerkiksi mediaan, bloggareihin ja brändilähettiläisiin.

Sama resurssihaaste koskee varmasti monia pieniä vaatetusalan yrityksiä esimerkiksi täällä Suomessakin. On paljon taitavia tekijöitä sekä brändejä, jotka jäävät pimentoon, vaikka potentiaalia kasvuun voisi olla.



Bilbaon aikana valtaosa oman vuosikurssini opiskelijoista oli jo ehtinyt valmistua. Omat opintoni venyvät vielä tälle kolmannelle vuodelle. Jäljellä on enää pari rästikurssia ja niihin kuuluvat näytöt. Mutta mitäs pienistä. Joustavuus on opiskelussa tosi hyvä juttu, koska ilman sitä olisi myös Bilbaon kokemukseni jäänyt minulta väliin.

Parhailllaan teen projektiopintoihin kuuluvaa sarjaompeluharjoitusta. Vuodenvaihteessa ja alkuvuodesta minulla taas ei ole opintoja, mutta keväällä on edessä aiemmin aloitetun nahkaompelukurssin loppuun saattaminen. Kurssi hoituu samalla, kun myös kakkosvuosikurssin opiskelijakin suorittavat samaa kurssia.

Alkusyksystä koululle palatessani kävin ensitöikseni tapaamassa kv-koordinaattoriamme palautekeskustelun merkeissä. Koululla ollaan oltu innostuneita siitä, kuinka olen taltionut Bilbao-kokemuksiani tähän blogiin sekä Instagramiin. Minua onkin alustavasti pyydetty muutamiin tilaisuuksiin kertomaan vaihtokokemuksistani. Hienoa kuulla, että olen pystynyt tuottamaan vaihdosta dokumentaatiota, josta on hyötyä myös muille opiskelijoille. 

Jokunen viikko sitten kävinkin jo kertomassa Omnian vaatetusalan opiskelijoille kokemuksistani Bilbaossa. Kuuntelijoiden joukossa oli muutamia henkilöitä, jotka olivat jo pohtineet harjoittelua ulkomailla.

Lopuksi haluan kumota kaikki yleisimmät tekosyyt, joita kv-harjoitteleva pohtiva saattaa vielä epäröidä. Kansainvälisyyskokemus on todellakin mahdollisuus - ei uhka!

Moni väittää, että opiskelijavaihtoon lähteminen on turhan monimutkaista ja vaivalloista. Mutta itse asiassa se on helpoin tapa päästä ulkomaille. Esimerkiksi minulle järjestyi koulun puolesta sekä työharjoittelupaikka että asunto, ja myös lennot olisivat järjestyneet, ellen olisi halunnut varata niitä itse. Toki lähtijän to do -listalle jää matkalaukkujen pakkaamisen ohella mahdollisesti myös mm. passiasiat, rokotukset sekä (ali)vuokralaisen hankkiminen Suomeen.

Taloudellinen toimeentulo ulkomailla saattaa huolettaa monia. Kannattaa tosin muistaa, että hetkellinen tulojen lasku on vain pieni hinta ainutlaatuisista kokemuksista. Apuraha kattoi minun kohdallani majoitukset ja lennot, ja siitä jäi vähän ylikin. Lisäksi minulle oli iso etu siitä, että täytin aikuiskoulutustuen ehdot. Mutta ennen kaikkea tärkeintä on muistaa, että parhaille kokemuksille ei voi hintalappua laittaa.

Kielitaidon ruosteessa olemista on ihan turha jännittää. Sehän on itseasiassa nimenomaan erittäin hyvä syy lähteä!

Ja viimeiseksi, mutta ei vähäisimmäksi - ikä on ehkä huonoin tekosyy jättää kansainvälinen työharjoittelu tekemättä. Vaihtokokemuksia ei ole tarkoitettu vain parikymppisille. Esimerkiksi Bilbaon kämppikseni olivat iältään 27-45-vuotiaita, ja osalla heistä oli myös lapsia.

Kirsikkana kakun päällä jakso ulkomailla tarjoaa mahdollisuuksia matkusteluun, antaa ymmärrystä uusiin kulttuureihin ja tuo uusia tuttavuuksia ja verkostoja. Moni työnantaja myös arvostaa kansainvälisessä ympäristössä hankittua työkokemusta.

Bilbao-ajalta päälimmäisenä tunteena on minulle jäänyt mieleen kiitollisuus kaikista kokemuksista, joita espanjalainen kulttuuri minulle (jälleen) tarjosi.

Kansainvälisyyskokemuksia kannattaa lähteä hakemaan avoimin mielin ja uteliaasti. Ulkomailla asumisen vuodet ovat juuri niitä asioita, joita sitten harmaapäisenä mummona tai ukkina muistellaan kiikkustuolissa.

Ylipäätään totaalinen irtiotto perusarjesta tekee todella hyvää jokaiselle.