Syksy saapui, ajatukset kesässä

Kesä meni ohi ja syksy on jo pitkällä, mutta ei kai liene kovin vaarallista, mikäli hyppää vielä hetkeksi kesäisiin ajatuksiin?

Palataanpas siis elokuun viimeisiin päiviin, jolloin (tälläinen vilukissakin) tarkeni vielä liikkua ulkosalla kesämekossa. Tuolloin kävin kahvittelemassa ystäväni kanssa Esplanadin puiston suunnilla ja ulkoilutin samalla kukkamekkoani, jonka toteutin viime keväänä näyttökokeen aikana.

Asusteiksi mekon kanssa sopivat punainen vyö ja punainen laukku. Kuva: Jenni Yrttiaho

Näyttökokeen tunnelmista kerroin jo aiemmassa blogissani, mutta tässä blogissa käyn läpi niitä oivalluksia, joita tätä mekkoa toteuttaessa tuli vaihteeksi opittua.

Vaikka näyttökokeesssa jokainen haluaa esitellä omia taitojansa mahdollisimman laajasti, on hyvä kuitenkin muistaa, että kokeen varsinaisena tarkoituksena ei ole suorittaa itselle kokonaan uusia ompelutekniikoita. Ainakin tärkeimmät yksityiskohdat on hyvä käydä läpi erilaisissa harjoitustehtävissä ennen varsinaista koetta.

Esimerkiksi tässä tummansinisessä kukkamekossa on ompeluteknisesti joitakin samoja ominaisuuksia kuin punaisessa pilkkumekossa, jonka toteutin koulussa ennen näyttökoetta. Yhtäläistä on esimerkiksi piilovetoketju selässä, halkio takana helmassa sekä piilo-ompeleella käännetty alahelma. Myös pään- ja kädenteiden huolittelu vinonauhan avulla tuli tutuksi erään toisen koulutyön yhteydessä.

Punaisen vinokaitaleen avulla sain huoliteltua näppärästi pään- ja kädentiet mekosta.

Näyttökokeen aikana yksi eniten säätämistä vaatinut yksityiskohta mekossa oli pääntielle toteutetut avolaskokset.

Näin jälkikäteen ajateltuna avolaskosten kannalta olisikin ehkä ollut helpompaa ja fiksumpaa valita hieman pehmeämpi ja kevyempi kangas kuin mitä tuli valittua. Kukkakangas oli puuvillaa, jossa oli myös 8 % elastaania mukana. Koska kangas oli melko jämäkkää, jouduin kokeilemaan avolaskosten sijaintia, määrää ja suuntaa useita kertoja ennen kuin löytyi lopullinen ja toimivin vaihtoehto laskoksille. Avolaskoksilla oli kuitenkin keskeinen merkitys siihen, kuinka istuva mekon yläosasta tulisi.

Kaavoitusvaiheessa ompelin loppujen lopuksi kaksi protoa. Protokangas oli kuitenkin kevyempää kuin lopullinen kangas, joten muotoilin laskokset lopulliseen muotoonsa mallinuken avulla. Loppujen lopuksi tein pääntielle vain neljä laskosta alkuperäisten kuuden asemasta.

Laskosten sijainti/suunta, määrä ja koko oli helpointa muotoilla lopulliseen muotoonsa mallinuken avulla.

Näyttökokeessa ei ole syytä piilotella omia virheitään tai tietämättömyyttään vaan tuoda avoimesti esille niitä seikkoja, jotka ompeluprojektissa mietityttävät. Omaa mieltä askarruttavista kysymyksistä voi keskustella arvioijien kanssa.

Vaikka olinkin loppujen lopuksi tyytyväinen sekä mekosta saamaani arvosanaan että itse lopputulokseen, toki näyttökokeen arvostelijaraati löysi valmiista tuotteesta yhtä sun toista seikkaa, joihin olisi pitänyt kiinnittää vieläkin enemmän huomiota.

Esimerkiksi helmahalkio oli taitettu väärään suuntaan ja lisäksi minun olisi pitänyt leikata saumanvarat mekon sisältä keskenään tasaleveiksi sovituksen jälkeen. Nämä saattavat olla asioita, joihin harrasteompelija ei välttämättä hoksaisi edes kiinnittää huomiota, mutta toki näilläkin on merkitystä silloin, kun halutaan tehdä ammattimaisesti toteutettu lopputulos.

Vaikka mekkokangas oli melko jämäkkää, siitä löytyi kuitenkin hieman joustoa. Kuva: Jenni Yrttiaho 

Toinen olennainen oppi tästä työstä liittyi mekon pään- ja kädenteille tehtyihin punaisiin vinonauhoihin. Vaikka tiesinkin, että vinonauha tulisi leikata täysvinoon (45 asteen kulmassa), olin piheyksissäni ostanut kangasta sen verran vähemmän, että aivan täysvinoon leikkaaminen ei ollut mahdollista. Koska punainen kangas oli pehmeää ja joustavaa puuvillaelastaania, ajattelin, että pienempikin kankaan leikkauskulma riittäisi.


Näin jälkikäteen ajateltuna olisi toki ollut ehkä parempi, että olisin jättänyt pihistelyt kangaskakupassa vähemmälle ja ostanut vinonauhakangasta riittävästi. Silloin myös valmiin mekon pääntie olisi ollut hieman pehmeämpi ja joustavampi kuin mitä nyt lopullisessa mekossa sitten olikaan.

Edellä mainittujen seikkojen ohella näyttökokeen arvostelijat huomattivat minulle mm. siitä, että olin käyttänyt mekkokankaan valkoisella nurjalla puolella lyijykynää värillisen liidun asemasta (selityskin oli valmiina: en ollut yrityksistä huolimatta löytänyt värillistä liitua kaupasta, eikä valkoinen liitu olisi erottunut kankaasta) sekä siitä, että vinonauhojen kohdistamisessa olisi voinut olla vieläkin tarkempi.


Mutta vaikka itsestä tuntui toki siltä, että paljonpa löytyi kaikenlaista pientä huomautettavaa mekosta, mutta olennaista arvostelijoiden mukaan oli kuitenkin se, että työstäni tuli esille pyrkimykseni siistiin lopputulokseen.

Mekossa on takana helmahalkio, joka ei tästä kuvasta tosin erotu. Kuva: Jenni Yrttiaho

Mittatilaustyönä ompelijalta ostetun vaatteen laatua kohtaan kuka tahansa asettaa isompia vaatimuksia kuin esimerkiksi isojen vaateketjujen alelaareista napattuihin tuotteisiin. Isoissa vaateketjuissa asioidessa jokainen on varmasti ainakin joskus törmännyt tuotteeseen, jossa laatu on jäänyt kiireisessä valmistusprosessissa heikolle. On huonosti ommeltuja saumoja, kankaaseen revenneitä pieniä reikiä sekä parin langan varassa roikkuvia nappeja. Huonosti kohdistettuja printtikuvioita ja parin käyttökerran jälkeen hajonneita vetoketjuja. Ketä tahansa turhauttaa se, mikäli uudessa vaatteessa on heti jo ostaessa jotakin vikana.

Pienestä perfektionismista ei ole ompelijalle haittaa, sillä tavoitteena on kuitenkin, että vaate olisi käyttäjälleen mahdollisimman kestävä, istuva ja pitkäaikainen. Pikkutarkkuus ja kärsivällisyys ovat siis tärkeitä ominaisuuksia ompelijalle.

Mekkokuvat otettiin kamerakännykällä Esplanadin puiston läheisyydessä. Kuva: Jenni Yrttiaho

Tummansinisen kukkamekon - tai ylipäätään muidenkaan kesävaatteiden - käyttökerrat jäivät menneenä kesänä harmillisen vähäisiksi kolean sään vuoksi. Mutta onneksi leningeille, shortseille ja topeille on käyttöä jo ennen ensi suvea, sillä vuoden vaihteessa on tiedossa kaveriporukan lomamatka kauas pois, lämpimään rantakohteeseen.

Sinne suuntaan onkin hyvä suunnata ajatuksia näinäkin päivinä, kun ulkona on sateista, pimeää ja viileää.