Miten täällä pystytään asumaan niin kylmissä taloissa? Entä miten espanjalaiset voivat olla niin hoikkia, vaikka lähes jokaiseen elintarvikkeeseen on lisätty sokeria?
Miksi? Miten? Mitä? Missä? Ja minne?
Ulkomailla asuessa riittää niin paljon ihmeteltävää ja aktiviteettejä, että viikot lipuvat eteenpäin kuin siivillä. Nyt Bilbaon vaihtojaksostani on jo 3/4 takana. Ei kai - vastahan minä tänne tulin??
Tämä on minulle nyt kolmas kerta kun asun Espanjassa. Vaikka olenkin aina kotiutunut Espanjaan nopeasti, tuntui tällä kertaa kotoutuminen tuntui vielä aiempaankin nopeammalta. Jo ensimmäisellä viikolla tuntui sitä kuin olisin asunut täällä jo viikkoja.
6. työharjoitteluviikollani (30.4-4.5.2018) harjoittelupaikallani järjestettiin outlet-myyntitapahtuma, jota varten teimme yhdessä valmisteluja. Kävimme läpi varastosta aiempien kausien tuotteita, joita pakkasimme ja hinnoittelimme myyntiä varten. Tapahtumassa oli myynnissä myös ulkopuolisen yrittäjän valmistamia keramiikkakoruja.
Samalla kun I Feel Nutin kanta-asiakkaita vieraili outlet-myyjäisissä, me harjoittelijat teimme toimistolla normaaleja viikkorutiinejamme.
Alkuviikosta jatkoin työskentelyä edellisellä viikolla aloittamieni kahden valkoisen kauluspuseron kanssa ja sain ne myös valmiiksi. Olihan se toki hieno hetki ommella ensimmäiset I Feel Nut -brändin merkit valmiisiin puseroihin kiinni!
Puseroissa kaulus ei ollut ihan perinteinen herrainkaulus vaan kevyempi versio siitä. Kaksinkertainen kangas (sisältäen tukikankaan) tuli ainostaan niskan taakse, ja muutoin kaulus miehustan kohdalta toteutettiin yksinkertaisesta kankaasta. Ainoastaan saumanvarat käännettiin taitteella nurjalle puolelle piiloon.
Pystyin ompelemaan puserot melko itsenäisesti, mutta kauluksista varmistelin Andrealta pari yksityiskohtaa ennen ompelua. Puseroissa käytettiin tyypillisiä teollisia työskentelymenetelmiä. Esimerkiksi olka- ja sivusaumat toteutettiin niin, että ensin ommeltiin suorat osuudet, jonka jälkeen saumanvarat huoliteltiin yhteen saumurilla.
Pienen vappuloman jälkeen sain uusia tehtäviä värikkäitten kesäpaitojen parissa. Sain valmiiksi leikatut palat kolmeen eri väriseen hihattomaan kesäpuseroon. Puseroiten malli oli yksinketainen. Niissä oli v-kaula-aukot, jotka huoliteltiin vuoritetulla alavaralla. Puseron alareuna huoliteltiin taas päärmeellä.
Sain puserot muuten valmiiksi, mutta kädentiet piti jättää toistaiseksi tekemättä. Niitä varten oli vielä hankittava huolittelunauhaa (tai vastaavaa tarviketta), jota ei toimistolla toistaiseksi ollut.
I Feel Nutissa olen tykännyt siitä, että saan työskennellä omassa tahdissa ja itsenäisesti, mutta tarvittaessa apu on aina lähellä.
Sen lisäksi, että ompelin puseroita, autoin Maitea mittatilaushäämekon yläosan proton toteuttamisessa. Se oli itse asiassa aika mielenkiintoista ja opettavaista hommaa.
Leningin yläosan "pohjakangas" oli ommeltu kukallisesta, läpinäkyvästä pitsikankaasta. Koska alkuperäisessä pitsikankaassa kukat olivat vain harvakseltaan, piti niitä sommitella ja ommella pohjakankaaseen lisää. Tarkoituksena oli kuitenkin jättää sopiviin kohtiin yläosassa ihoa myös näkyville.
Valkoisia kukkia ratkottiin irti vastaavasta pitsikankaasta, jonka jälkeen kukat sommiteltiin nuppineulojen avulla sopiville paikoille mallinuken päällä olevaan protoon. Lopuksi kukat ommeltiin käsin alustaville paikoilleen sovitusta varten.
Työharjoitteluaikani Bilbaossa on ollut antoisaa ja rentoa sekä työn että vapaa-ajan osalta. Tosin ainoa asia, joka täällä on hieman vaatinut pitkää pinnaa sekä joustamista - sekä minulta että kämppiksiltäni - on ollut asuntoomme liittyvät käytännönasiat.
Kun saavuin tähän asuntoon ensimmäisenä päivänä ja olin juuri purkanut matkalaukut huoneeseeni, huomasin ikkunan ympärillä sekä lattian rajassa olevan paljon näkyvää hometta. Vaihdoin tavarani toiseen tyhjään huoneeseen ja ilmoitin asunnon vuokranneelle toimistolle tilanteesta. No tänne tuli sitten joitakin remonttimiehiä, jotka (kuulemani mukaan) "desinfioivat" ja maalasivat huoneen uudelleen. Näin suomalaisen näkökulmasta tilanne näytti kummalliselta. Melkeinpä "Purukumilla me paikkaamme sen!" -lastenlaulun tyyppiseltä ratkaisulta, jossa ongelmat lakaistaan vain maton alle.
Mutta kaikki täällä vaan vakuuttivat tilanteen olevan ok ja että home olisi eri asia täällä Espanjassa kuin Suomessa. Samaa myös totesi tässä maassa pitkään asunut suomalainen ystäväni ja jopa Rakennuslehden artikkelissa oltiin samoilla linjoilla. No kaikesta huolimatta pääasia on ollut se, että en ole ainakaan itse saanut mitään home- tms. oireita täällä Espanjassa asumisen aikana vaan olen ollut koko ajan erittäin terveenä.
Kimppakämppämme sijaitsee metron varrella rauhallisessa Bassarraten kaupunginosassa, josta on hyvät yhteydet keskustaan. Asunnossa perusasiat (mm. netti, keittiötarvikkeet, kodinkoneet jne) ovat muutoin olleet kunnossa, mutta asumisrauha tuntuu täällä olevan välillä hieman suhteellinen käsite.
Naapurimme ovat todella äänekkäitä ja seinät täällä tuntuvat olevan kuin paperista. Välillä tanssitaan ripaskaa puukengissä olohuoneessa ja toisinaan taas raahataan raskaita huonekaluja huoneesta toiseen. Siinä ohessa järjestetään karaokeiltoja sekä kutsutaan puolen korttelin lapset kylään vaikka keskiyöllä. Tiedä häntä, mutta siltä se ainakin kuulostaisi...
Asunnossamme on myös tehty useita remontteja viime viikkoina, eikä niihin liittyvää tiedotusta ole tehty. Myöskään sanaa "yksityisyys" ei täällä näytetä tuntevan. Raksaäijät, lämmitysjärjestelmien tarkastajat, siivoojat tai ketkä tahansa paukahtavat ovesta sisään asuntomme ilmoittamatta. Riippumatta viikonpäivästä tai kellonajasta, ja useinpa vielä omilla avaimillaan.
Yhtenä päivänä kun tulin töistä, oli asunto vaihteeksi täynnä remonttimiehiä. Kämpän lattiat oli vuorattu umpeen aaltopahvilla - ja tietenkin ilman mitään ennakkovaroituksia. Lämmitysjärjestelmän uusimisen vuoksi keittiön ja olohuoneen väliseen seinään oli porattu pään mentävä aukko, ja myös vessan seinässä oli reikä. Keittiön kaapit oli revitty irti ja nostettu keskelle lattiaa niin, että kulkeminen on hankalaa. Kaikki yleiset tilat olivat täynnä hienoa rakennuspölyä ja remonttitarvikkeita. Ja olisi tietenkin ollut hyvä tietää myös etukäteen, että lämmin vesi tullaan katkaisemaan 1,5 vuorokaudeksi.
Kun kysyin remonttimieheltä, että milloin rakennustarvikkeet viedään pois asunnosta, oli vastaus epämääräinen. Ehkä huomenna tai sitten parin päivän päästä...
Vastuu täällä tuntuu olevan usein kuulijalla.
Ehkä kaikista äsyttävin asia remonteissa on ollut se, että eräänä päivänä asuntomme ulko-ovi oli jätetty auki rappukäytävään remonttihommien ajaksi. Käytännössä kuka tahansa rapusta olisi voinut kävellä sisään ja napata ulko-oven vieressä olevista huoneistamme kainaloonsa läppärit ja muun henkilökohtaisen omaisuutemme. Vastaavaa huolimattomattomuutta en voisi ikinä kuvitella Suomessa tapahtuvan. Päästinpä siinä sitten pari suoraa sanaa raksamiehille siitä, että tälläinen ovien auki jättäminen ei todellakaan käy kuuloonsa jatkossa.
No vaikka hampaita olemme saaneetkin kämppisten kanssa kiristellä asumisen haasteiden kanssa, onneksi lääkkeet tuohon ärsytykseen ovat kuitenkin lähellä.
Pyyhe, aurinkorasva ja bikinit vain laukkuun - ja biitsille. Siellä saa kirjaimellisesti karistettua rakennustomut pois jaloistaan. Rantojen tomut ovat taatusti mukampi vaihtoehto!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti