Tein itse ja tuhlasin

Nykypäivänä (laadukkaat) kankaat ovat sen verran tyyriitä, että materiaalien hinta on usein kalliimpi kuin kaupasta valmiina ostettu vastaava tuote. Väitänkin, että säästäminen ei ole läskeään joka kotiompelijan tärkein syy omalle harrastukselleen. (Toki myös edulliset kangasostokset ovat mahdollisia, jos keskittyy esimerkiksi aletuotteisiin tai kierrätysmateriaaleihin.)

Kuten aiemmassa blogissani totesinkin, aloimme koulussa heti vuoden alusta työstää ensimmäisiä omia kevät-/kesävaatemallistojamme. Mallisto on neliosainen, ja siihen kuuluvia tuotteita ovat housut, hame, pusero sekä mekko.

Esittelen omasta mallistostani nyt ensimmäisenä tuotteena vekkihameen.

Tältä näyttää tummansinisestä pallokankaasta toteutettu vekkihame valmiina. Kuva: Noora Verronen 

Kun lähdin ostamaan hamekangasta, olin liikkeellä hyvin avoimin mielin, sillä en ollut vielä päättänyt, millaisen hameen aion ommella. Vaelsin liikkeessä edestakaisin hypistellen välillä Pinterestiä ja välillä kankaita.

Löysin pari kivaa kangasta, joista toinen tuntui sopivalta vekkihameeseen. Tummansininen pallokangas tuntui materiaalina heti miellyttävältä, sillä se oli jämäkkää ja kestävää puuvilla-polyesteriä, jossa on himpun verran myös joustoa (kangalaatu: 52 % puuvillaa, 45 % polyesteriä, 3 % elastaania). Jännä puoli hamekankaassa on se, että se näyttää eri valon suunnasta katsottuna (tai ainakin kuvatessa) eri väriseltä.

Kangasta pystyy käyttämään periaatteessa kummin päin tahansa, oman maun mukaan. Väri saattaa vaihdella riippuen valaistuksesta ja kuvauskulmasta. 

Työni ideoinnin lähteenä käytin Pinterestistä löytämääni kuvaa, jossa oli asiallinen, mutta rento harmaa hame.

”Tein itse ja säästin” ei todellakaan ollut sopiva slogan tässä ompeluprojektissa. Kangas maksoi reilut 40 euroa, ja muiden tarvikkeiden (mm. lanka ja vetoketju) kanssa hameen hinta nousi lähes 50 euroon. Mutta aina sitä voi toki miettiä, löytäisinkö kaupasta vastaavaa hametta, juuri omiin mittoihini tehtynä. Tuskin, ainakaan kovin helposti.

Koululla kaivoin hameen peruskaavan esille ja aloitin kuosittelun. Peruskaavaan lisäsin mm. laskokset, ja levensin helmaa hieman sivuilta.

Peruskaavaan (violetti ääriviiva) tuli joitakin lisäyksiä (vaaleansininen), mm. kaksi noin 6 senttimetrin levyistä vekkiä. Vekit ovat samanlevyisiä ylä- ja alareunasta, mutta vekit silitetään sentin verran vinoon alalaidasta kohti kylkeä. 

Vekkihameen kaavan etuosa, jossa laskokset on taitettu piiloon.

Lakanaprotojen avulla pystyin testaamaan, mikä on sopiva leveys laskoksille ja mihin kohtaan ne kannattaa sijoittaa. Lakanaan piirrettyjen apuviivojen avulla oli helppo mitata muutokset, joita kaavaan tehdään sovituksen jälkeen. 

Loppujen lopuksi toteutin kaksi lakanaprotoa ennen kuin uskalsin käydä käsiksi arvokkaaseen hamekankaaseen. Kun panostaa laadukkaaseen kankaaseen, ei todellakaan tee mieli ottaa riskiä virheistä.

Hamekangas oli erittäin miellyttävää käsitellä, eikä se ollut purkaantuvaa sorttia. Siihen ei myöskään jäänyt turhia silitysjälkiä vekkien kohdalle, vaikka siirsin, silitin ja tarkensin taitoksia useita kertoja peräjälkeen.

Etukappaleen vekkien silitys menossa. Säätämistä ja vääntämistä oli jonkin verran, jotta vekeille löytyi sopiva leveys. 

Koululla työskennellessä on näppärää se, että jokaiselle välivaiheelle löytyy oma kone tai työskentelypaikka, ja niissä on käteviä lisätoimintoja helpottamassa vaatteen tuottamista. Silityslaudassa on esimerkiksi kangasta kuivattava ja viilentävä "tuuletus-/imutoiminto". Löytyy myös prässilaite, jolla tukikankaat voi kiinnittää kankaisiin nopeasti ja helposti.

Oma suosikkini - luksusominaisuus - liittyy ompelukoneeseen. Kone nimittäin päättelee ja katkoo langat ompelutyöstä ihan itsekseen! Tätä ihasteltiin ja hämmästeltiin oikein porukalla opintojen alkaessa, vaikka (rehellisesti sanottuna) alussa luulinkin, että kyseinen ominaisuus olisi ihan turhake. Kuinka väärässä olinkaan! Nyt oma kotiompelukone taas tuntuu välillä kömpelöltä, kun vastaavaa ominaisuutta siitä ei löydy.

Vaikka kaikenlaisia käteviä laitteita koululta löytyykin, on yksi laite, jonka kanssa työskennellessä saa olla aina hieman varuillaan ja kieli keskellä suuta. Kyseessä on tietenkin napinläpikone! Minikokoinen kangasgiljotiini, joka hyökkää kankaan kimppuun kuin äkäinen tikka paksulla, järeällä, metallisella nokalla ja samalla huutaa moottorisahan ja rälläkän äänistä yhdistettyä melusaastetta. Parempi olla tarkkana, ettei sormille käy köpelösti!

Pelottava napinläpikone, jonka kanssa en haluaisi painajaisissani jäädä kahden kesken pimeään työhuoneeseen... 

Ongelmanratkaisutaitoja, luovuutta ja pientä "paikkailua" tarvittiin tässäkin työssä, mutta mitäpäs pienistä. Onpahan nekin asiat sitten tiukasti selkärangassa muistissa seuraavia ompeluprojekteja varten

Hame on mukava ja sopivan väljä päällä. Kangas ei myöskään rypisty helposti. Kuva: Noora Verronen 

Hameen helmasta tulee vähän kellomaisempi, kun vekit ovat auki esimerkiksi kävellessä. Kuva: Nora Verronen

Laskokset ovat vasemmalla puolella, hieman keskiviivasta kylkeen päin. Kuva: Noora Verronen 

Omassa vaatemallistossani tärkeimmäksi lähtökohdaksi olen määritellyt sen, että vaateet ovat "helppohoitosia" (lue: silittäminen ennen käyttöä ei välttämättä pakollista), mutta myös tyylikkäitä ja mukavia päällä. Lisäksi haluan panostaa siihen, että vaatteita voi käyttää monenlaisissa tilanteissa: yhtälailla korkkareitten kuin tennareitten kanssa. Työssä, arkena, juhlissa, bailuissa tai vaikkapa kesäisellä terassilla.

Ainakin tässä vaiheessa tuntuu siltä, että vekkihame toimisi monenlaisissa tilanteissa. Tennareita en ole hameen kanssa vielä ehtinyt testata, joten se täytyy vielä tehdä. Ja toki korkkareitten kanssa myös.

Tummansininen sopii ihan mukaavasti yhteen farkkupaidan värin kanssa. Kuva: Noora Verronen 

Nyt mun garderoobi on täydentynyt siis yhdellä uudella vekkihameella. Enpäs ole sellaista omistanutkaan aikoihin.

Vaikka tuhlattua tulikin kangaskaupassa tällä kertaa, voin sanoa, että ei harmita yhtään.

***
P.S Joko huomasit, että Saumanvaara-blogi löytyy nyt myös Facebookista? Käyhän tykkäämässä: www.facebook.com/saumanvaara