Espanjanlaiset kollegani olivat ensimmäisenä harjoittelupäivänäni huolissaan siitä, kuinka tuore pohjoisen tulokas tarkenee etelän viileähköissä toimistohuoneissa. Tunnetustihan Espanjassa talot ovat viileitä ja ilmasto lämmin, kun Suomessa taas on toisin päin.
Työharjoittelupaikkani sijaitsee Bilbaon Deustun kaupunginosassa. Toimistolla suunnitellaan ja tuotetaan vaatteita I Feel Nut -nimiselle espanjalaiselle brändille. Ison, valoisan studiotyyppisen toimiston seinustalla on useita rekkejä, joihin on ripustettu yksittäiskappaleita viimeisimmistä mallistoista. Studiotilasta löytyy myös pari isoa pöytää kaavoittamista ja kankaiden leikkaamista varten sekä tietenkin myös liuta ompelukoneita ja saumuri. Ikkunasta avautuu upeat näköalat suoraan vuorille.
Ensimmäinen työharjoitteluviikkoni jäi espanjalaisten pääsiäispyhien vuoksi aika lyhyeksi, sillä töitä oli ainoastaan kahtena päivänä. Tästä huolimatta laskeutuminen työhön oli kuitenkin vauhdikas: suoraan vain ”sorvin” ääreen ja menoksi! Varsinaista perehdytystä en siis ole vielä saanut, mutta toivottavasti sitäkin on jossakin vaiheessa luvassa.
Työkaverini vaikuttavat tosi ystävällisiltä ja avuliailta. Ensimmäisenä päivänä minua opasti lähinnä Andrea, ja seuraavana päivänä taas yrityksen omistaja Maite. I Feel Nutissa on kaksi palkattua työntekijää sekä lisänä me työharjoittelijat: tällä hetkellä minä ja espanjalainen Arna.
Hauska sattuma on muuten se, että Arna on asunut 3 kuukauden ajan Jyväskylässä ja hän osasi jopa muutamia sanoja suomea! Suomen kieli näyttääkin tarttuneen toimistolla myös muihinkin kollegoihin, koska jo nyt on muodostunut melkeinpä tavaksi, että kasuaalisti jo moikkailemme toisiamme suomenkielisillä tervehdyksillä. ”Moi moi!”
Ensimmäiset työtehtäväni I Feel Nutissa olivat mielestäni aika helppoja, eli matalalla kynnyksellä siis työni alkoi. Aluksi pikeerasin käsin muutaman juhlamekon helmakäänteen. Sen jälkeen otin käsittelyyni asiakasreklamaation, jossa villakangastakin revennyt vuori piti uusia. Kaavat piirrettiin alkuperäisen takin vuorikankaista, mutta niitä kuositeltiin vielä hitusen väljemmiksi.
Espanjan kielen taitoni on ollut todella tarpeen töissä, sillä kaikki ompelimon työntekijät ovat espanjalaisia. Tosin ammattisanastossa minulla on vielä preppaamista. Vaikka olinkin lueskellut sanastoja hieman jo etukäteen, eivät uudet sanat ihan tuosta vaan tulleet mieleeni työpaikalla. Etenkin ensimmäisenä päivänä tulikin sitten puhuttua ”spanglishia” tai käytettyä apuna elekieltä. Välillä tuntui siltä kuin olisimme pelanneet Alias-peliä espanjaksi, kun puolin ja toisin yritimme löytää yhteisymmärrystä termeissä. Mutta kyllä se tästä!
Heti ensimmäisenä päivänä päätinkin siis tehdä itselleni oman uuden sanaston, johon keräsin kaikki olennaiset espanjankieliset sanat ja termit. Kävelin ompelimossa ristiin rastiin ja osoittelin esineitä kuin pieni lapsi, joka opettelee puhumaan. ”Alfiler” on neula ja ”patrones” tarkoittaa kaavoja. Muotolaskos on ”pinza” ja lanka on ”hilo”.
Tämän bloginkin nimen voisi melkeinpä kääntää espanjaksi. ”Margen de costura” tarkoittaa nimittäin saumanvaraa!
Kevyen työviikon jälkeen minulle onkin jäänyt mukavasti aikaa tutustua tähän kauniiseen Bilbaon kaupunkiin paremmin. Päivät kuluvat nopeasti kävellessä ympäriinsä ja hämmästellessä näitä uusia kotikulmia ja paikallisia nähtävyyksiä.
