No en kuitenkaan kirjaimellisesti, mutta kuvainnollisesti kyllä, jos kuvailen opintojeni tahtia. Kaksi ensimmäistä opiskeluvuotta olivat todella kovan kiireen ja työn täyteisiä, mutta tälle ylimääräiselle kolmannelle vuodelle on sitten jäänyt vain lähinnä Bilbaon työharjoittelun vuoksi keskeytyneiden rästitehtävien suorittamista.
Kolmannen vuoden hommiksi minulle jäi kahden kurssin - nahkaompelukurssin sekä sarjaompeluprojektin - viimeistely.
Koska nahkaompelukurssi edellyttää monia ompeluun ja materiaalin käsittelyyn liittyviä erityistekniikoita verrattuna normaalin kankaan ompeluun, oli järkevintä suorittaa tuo haastava kurssi loppuun vuoden päästä uuden ryhmän kanssa. Koska olen käytännössä odottanut koko lukuvuoden kevättä ja nahkaompelukurssin alkamista, suoritinkin sarjaompelukurssin hyvin väljässä aikataulussa, rauhassa töiden ohella.
Projektityön kurssilla minun tuli suunnitella ja valmistaa pieni sarjatuotanto eri kokoisia vaatteita. Kävin läpi koulun kangasvarastoja ja ihastuin puuvillasatiinisekoitekankaiseen, josta löytyi monta herkullista väriä. Koralli, tummansininen, kultainen ja hopea. Päätin toteuttaa sarjan juhlapuseroita.
Piirsin aluksi muutamia mallikuvia puseroista ja kyselin tuotteeni kohderyhmääni (noin 30-40-vuotiaat klassisesta tyylistä pitävät naiset) kuuluvilta kollegoiltani ja ystäviltäni mielipiteitä omista suosikeista. Äänet jakautuivat yllättävän hajanaisesti monelle eri mallille, mutta pienen kärjen muihin ideoihin teki kellohihainen, v-päänteinen juhlapusero, jonka selässä olisi ristikkokuvion muodostavat nauhat.
Seuraavaksi oli edessä proton tekeminen ja sovitus sekä lopullisen mallin kaavoittaminen. Alkuperäinen piirros koki tässä vaiheessa vielä hieman muutosta. Kokeilin mallinukelle monenlaisia erilaisia kuvioita selkään ennen kuin löysin sopivimman mallin.
Testailin erilaisia tapoja toteuttaa nauharistikkoa puseron selkäosaan, jotta saisin nauhoista riittävän siroja ja istuvia. Tein puserosta korallinvärisen mallikappaleen. Tosin alla olevassa kuvassa väri ei tosin näytä yhtään oikeanlaiselta, ja lopulliseen puseroon sain noista nauhoistakin tehtyä ohuemmat kuin kuvassa.
Mallikappaleen valmistuttua olikin edessä kaavojen tekeminen tekeminen sarjatuotantoa varten.
Tein itselleni mallikappaleen korallin värisestä kankaasta. Näyttökokeessa taas tein sarjatuotantona tummansinisestä kankaasta puseron koon 38, kultaisesta koon 42 ja hopeasta 46.
Tähänkin näyttökokeeseen sisältyi runsaasti paperitöitä, sillä projektin vaiheet piti dokumentoida tarkasti. Työraportissa kävin läpi mm. kankaiden leikkuusuunnitelman, saumojen rakenteet, arvion myytävän tuotteen kustannuksista ja hinnasta sekä työvaiheet listattuna. Lisäksi näyttöön sisältyi myös kirjallisia tehtäviä mm. materiaaliopista.
Olin etukäteen ajatellut, että sarjatuotannon näyttökoe tapahtuisi nopeasti ja rutiinilla, koska siinä pääsee kuitenkin tekemään samanlaisia puseroita monta peräjälkeen. En ollut kuitenkin osannut ottaa etukäteen huomioon sitä, kuinka paljon työtä ja haastetta puseroiden selkäosien ompelu ja sovitus voisivat minulle tuottaa.
Selkäosaan tulevien nauhojen valmistaminen tuntui aluksi todella haasteelliselta, koska jouduin kokeilemaan monenlaisia metodeja ennen kuin löysin kätevimmän tavan kääntää nauhat nurinpäin ompelemisen jälkeen. Parsineulalla ei homma oikein luonnistunut, joten paras työkalusetti oli hakaneula ja riittävän tukeva naru siihen somittuna. Sillä tekniikalla sain tehtyä selän nauhaosat myös ohuemmiksi.
Myös nauhojen sommittelu selkään tuotti päänvaivaa, koska nauhat olivat todella liukkaita ommella ja niiden saaminen selkäosaan symmetrisesti vaati paljon aikaa. Sovitin puseroita useita kertoja mallinukelle edestakaisin, merkitsin nauhojen paikkoja kankaaseen, ompelin nauhoja paikoilleen, purin nauhoja pois ja sommittelin taas uudelleen ennen kuin olin suurin piirtein tyytyväinen lopputulokseen.
Kevätflunssa osui näyttökokeen loppuvaiheelle, mutta siitä toivuttuani sain viimeisteltyä puserosarjan arvostelua varten.
Nyt toiseksi viimeinen näyttökoe on siis vihdoinkin takana ja loppupuristus opinnoissa saa vihdoinkin alkaa. Juuri käynnistyneen nahkakurssin parissa vierähtää seuraavat reilut kaksi kuukautta varmasti nopeasti.
Nyt on taas aika panna potkukelkka talviteloille ja käynnistää raketti uudelleen loppukiriä varten!
