Kirjoittaja

torstai 25. tammikuuta 2018

Vuorokauteen pari lisätuntia, kiitos

Päivät, viikot ja kuukaudet ovat juosseet sellaista tahtia eteenpäin, että välillä en ole meinannut itsekään pysyä tahdissa mukana. Joulun jälkeen ystäväporukalla Kap Verdelle tehty matka tulikin enemmän kuin tarpeeseen. Palmujen alla, turkoosin meren äärellä ja auringon säteiden ihoa hemmotellessa oli hyvä ladata akkuja sekä kerätä voimia vuoden 2018 haasteita varten.

Näyttökoerumba pyörähti taas käyntiin tammikuun alussa ja tavoitteena on tietenkin osoittaa, jäikö syksyn opinnoista jotakin kenties korvan taakse. Tässä näyttökokeessa ompelemme juhlaleninkejä, mutta arvionnin alla on myös mm. vaatteiden korjausompeluun sekä tyylietiketin hallintaan liittyviä tehtäviä.

Pikkuproto (1:2 koossa) näyttökoemekostani. 

Kun ensimmäisen opiskeluvuoden aikana keskityimme lähinnä perusompelutekniikoihin, toisena opiskeluvuotena keskiössä on ollut asiakas. Olemme mm. opetelleet ottamaan huomioon asiakkaan vartalotyypin vaatteiden suunnittelussa, saaneet tietoa eri tilanteisiin sopivasta pukeutumisetiketistä sekä harjoittelleet värianalyysin tekemistä.

Erilaisille vartalotyypeille sopii tietynlaiset leikkaukset, muodot ja mittasuhteet vaatteessa, kuten myös tietyt materiaalit ja kuvioinnit kankaassa. Samat vaatteet näyttävät erilaisilta erikokoisten ja muotoisten ihmisten päällä. 
Lähde: Joka naisen väri- ja tyyliopas -kirja. 

Syksyllä tehty värianalyysiharjoitus oli monelle meistä opiskelijoista silmiä avartava kokemus. Koululle oli tuotu laatikoita, joihin oli koottu kangastilkkuja eri vuodenaikojen väreissä. Syksyn ja kevään värit olivat pääpiirteittäin lämpimiä, kun taas kesän ja talven värit kylmempiä. Jokainen opiskelija istui vuorotellen muista opiskelijoista koostuvan raadin eteen ja sai olkapäilleen kangastilkkuja eri vuodenaikojen laatikoista. Vertailun kohteena olivat esimerkiksi punaisen, keltaisen tai vihreän kylmät ja lämpimät sävyt. Näistä vaihtoehdoista sitten raati valitsi omat suosikkivärinsä ja pikkuhiljaa alkoi hahmottua, minkä vuodenajan laatikosta osumia löytyi eniten.

Värianalyysissä palaute värien sopivuudesta (tai sopimattomuudesta) oli lahjomatonta ja suoraa. Ei siis ihme, että värianalyysi näyttikin aiheuttavan osalle opiskelijoista - allekirjoittaneen mukaan lukien - pientä identiteettikriisiä. Vaikka tietyn värisen kankaan nostaminen laatikosta lipsautti monen koehenkilön kasvoille mielipidettä vihjailevan välittömän ja spontaanin ”Eiiii tuota!” -reaktion, ei se kuitenkaan raadin näkemystä horjuttanut.

Satunnaiselta verkkosivulta lainattu kuvakooste oman värimaailmani, kirkkaan kevään, väripaletista sekä siihen sopivista vaatteista. Vasemman ylänurkan vihreää minulle kilvan suositeltiin, kun teimme koulussa värianalyysiä. Ajatukselle en itse tosin ole aivan lämmennyt, muiden runsaista hehkutuksista huolimatta! 

Oman värianalyysini tulos oli kirkas kevät. Vaikka kyseisestä väripaletista löytyykin useita suosikkejani (mm. lämmin pinkki, ja lohenpunainen sekä kirkas turkoosi), en kaikkia uusia värejä ihan noin vain suostunut sulattamaan. Pientä järkytystä aiheutti muun muassa se, että raati teilasi useita lempivärejäni, mm. tumman ja vaalean sinisen sekä vaaleanpunaisen, ja koruissa hopean. Tilalle taas ehdotettiin niitä värejä, joita itse en käytä koskaan, mm. keltainen ja syvä vihreä.

Oh-My-God.. Suorilta käsin en suostunut sulattamaan värianalyysini tulosta. Provosoidakseni annettua ”tuomiota” käytin seuraavat kaksi viikkoa päälläni ainoastaan ”kiellettyjä” sinisiä värejä. Hah!

Värianalyysin aiheuttamasta pienestä kapinahengestä huolimatta olen kuitenkin omaksunut joitakin uusia värejä vaatteisiini ja asusteisiini. Ostin syksyn aikana nimittäin esimerkiksi värikarttani mukaisen beigen villakangastakin, ja tykkäsin siitä kovasti. Lisäksi otin käyttööni kultaisia koruja, jotka olivat aiemmin olleet hyllyssä piilossa hopeisten korujeni takana.

Värikarttojen tutkailun ohella syksyn agendalle kuului mm. muotipiirtäminen sekä luennot muodin historiasta. Vaikka en edelleenkään koe piirtämisen kuuluvan omiin vahvuusalueisiini, oli oikeasti ihan hyödyllistä opetella, kuinka ihmisen mittasuhteet huomioidaan piirtäessä.


Tämän muotipiirtämiskirjan tilasin vuosia
sitten verkkokaupasta Briteistä. Suosittelen!
Journalistin kädessä pysyy paremmin kynä kuin pensseli.
Piirtäminen - ei mikään "pala kakkua" minulle. Tässä yksi
(heikohko yritys) piirustusharjoituksesta, jossa opettelin
ihmisen mittasuhteita. Pitäsi vaan treenata lisää,
niin siinähän se taito karttuisi. 


Syksyn ompelutöihin lukeutuivat jakun sekä vuoritetun mekon ompelu asiakkaalle, ja lisäksi harjoittelimme mm. kaavojen muotoilua (englanniksi ”draping”) suoraan mallinuken päälle.

Muotoilu on itse asiassa aika kiehtovaa, ja esimerkiksi Pinterestistä (mm. täältä) löytyy toinen toisistaan haastavampia ja upeampia esimerkkejä muotoilusta. Omissa harjoitustöissä pysyimme kuitenkin perusasioiden parissa.

Muotoilu tekniikkana - ainakin näin ensituntuman perusteella - vaikuttaa olevan parhaimmillaan tilanteissa, jolloin vaatteesen tulee runsaita vedostuksia tai laskoksia. Vaatteen muotoa voi olla joskus nimittäin haastava hahmottaa pelkästään kaavapaperilla, mutta mallinuken päälle kangasta asetellessa saa asiaan heti kirjaimellisesti sopivan näppituntuman.

Muotoiluharjoituksissa toteutimme mm. perinteisen kotelomekon kaavan.

Tällä hetkellä vapaa-aika on minulla aika kortilla, sillä vielä seuraavat kaksi viikkoa näyttökoe työllistää useimmat arki-illat kalenteristani. Päivätyön ja näyttökokeen yhdistelmä vaatii paljon skarppaamista sekä fyysisessä että henkisessä jaksamisessa, sillä pahimmillaan päivät venyvät jopa 12-13 tunnin mittaiseksi. Onneksi minulla on kuitenkin  käyttämättä satunnaisia lomapäiviä, joiden avulla pystyn keventämään kiireistä arkeani.

Näihin Kap Verden tunnelmiin on hyvä palata välillä.
Parasta lääkettä kaamosta vastaan ovat aurinko, ranta, lämpö ja meri!