Kuinka kauan vie aikaa, kun ompelee yhden mekon?

Punavalkoinen pilkkumekko. Fiftarihenkinen kotelomekko. Rento kesämekko.

Tässä blogissa esillä oleva mekko kuulu mallistoon, jonka toteutin kevään aikana koulussa. Tällä kertaa en kuitenkaan ryhdy heti kertomaan, kuinka kyseinen mekko toteutettiin teknisesti.  (Teen sen myöhemmin eri kirjoituksessa.) Sen sijaan ajattelin nyt antaa osviittaa siitä, kuinka kauan voi viedä aikaa, kun toteuttaa vaatteet alusta loppuun saakka kokonaan itse. Peruskaavan piirtämisestä ja kaavojen muokkaamisesta lähtien proton ja varsinaisen mekon ompeluun, ja aina viimeistelyyn saakka.

Punavalkopilkullisessa mekossa on hieman fiftarihenkeä. 

Rennolle kotelomekolle on käyttöä monelaisissa arjen ja juhlan tilanteissa.

Kangaskauppaan saapuessani käteni eivät olleet täysin vapaat, sillä minun piti ajatella vaatetta, joka sopisi yhteen mallistoni muiden tuotteiden kanssa. Olin siihen mennessä jo toteuttanut sinipilkullisen vekkihameen ja punaiset housut, jotka eivät olleet ehkä loogisin aloitus mallistolle! Olisihan toki ollut helpompaa, jos olisin ehtinyt suunnitella koko malliston kaikki tuotteet kokonaisuutena heti aluksi, ennen kuin olisin hankkinut yhtään yksittäistä kangasta jotakin tiettyä tuotetta varten.

Joten siinäpä minä sitten pyörin vaatekaupassa etsimässä mekko- ja puserokakaita, jotka voisin saada sointumaan yhteenä jo aiemmin tehtyjen tuotteiden kanssa. Kävelin kaupassa kangaspinojen välillä edestakaisin, ja nostelin eri värisiä pakkoja rinnakkain, ja vertailin kankaita toisiinsa.

Pitkähkön tovin kuluttua punainen lanka vihdoin hahmottui. Päätin, että mallistoani leimaavat visuaaliset ja tyylilliset seikat liittyisivät pilkkuihin sekä kolmeen väriin, jotka olisivat sininen, punainen ja valkoinen. Tällä kertaa ostin sekä mekko- että puserokankaan yhdellä kertaa.

Mekon kuvausympäristöksi sopi mainiosti maaseutuympäristö lapsuudenkotini piharakennusten luona. Järkkäriä ei ollut tällä kertaa mukana, joten nakitin äitini ottamaan kuvat omalla älypuhelimellani. 

Kankaan ostamisen (vaikeuksien selättämisen) jälkeen olikin vihdoinkin aika tarttua tuumasta toimeen. Mekon tekoon oli varattu koulussa aikaa kolme viikkoa, ja yritin kirjata noiden viikkojen aikana mahdollisimman tarkasti vihkoon ylös sen, miten paljon aikaa eri vaiheiden toteuttaminen vei kokonaisuudessaan. Ohessa otteita muistiinpanoistani.

Esivalmistelu ennen ompelua:

• Kangaskauppareissu - 45 minuuttia 
• Mekkoideoiden kartoittaminen Pinterestistä sekä pienen mallikuvan piirto - 30 minuuttia

Ompeluilta 1 koululla:

• Peruskaavan jäljentäminen ja kaavan kuosittelu - 2 tuntia
• Kappaleiden leikkaaminen protokankaasta - 45 minuuttia 
• Proton ompelu - 30 min
• Proton sovitus ja muutokset kaavaan - 20 min
• Leikataan oikea mekkokangas lopullisten kaavojen perusteella - 45 minuuttia 

Yht. 5,5 tuntia

Ompeluilta 2 koululla:

• Tukikankaiden leikkaus ja prässäys varsinaisiin kankaisiin kiinni - 60 minuuttia 
• Piirretään unohtuneet kaavanosat mekon sisälle tulevaaa vuoritusta varten - 30 minuuttia 
• Leikataan vuorikankaat - 30 minuuttia 
• Huolitellaan kankaan reunat kappaleista - 30 minuuttia 
• Mekon kokoaminen ja ompelu alkaa, aluksi pääntie - 30 minuuttia 
• Virhe! Vääränkokoinen vuorikangas, purkamista - 30 minuuttia 
• Pääntien ompelu valmiiksi - 45 minuuttia 

Yht. 4 tuntia 15 minuuttia

Tässä vaiheessa lienee syytä muistuttaa, että edellä mainittuihin minuuttimääriin on sisältynyt myös monenlaisia pieniä välivaiheita, joita en ole tähän kirjannut ylös. Muun muassa ompelukoneen langan vaihtamisia, pieniä saumojen purku- ja korjaustöitä, silittämistä, neuloittamista ja harsimista ja niin edelleen.

Vanhan aittarakennuksen portailla. Tuolla aitassa on lapsena nukuttu kesäisin monia öitä.

Ompeluilta 3 kotona:

• Vielä korjailtava pääntietä, vuorikangas kiristää vähän - 30 minuuttia 
• Puran, ompelen ja silitän vielä uudelleen - 30 minuuttia 
• Muotolaskosten ompelu, isot kappaleet yhteen, sovitus - 30 minuttia 

(Tässä vaiheessa tulee perinteisesti se olo, että mekko on "ihan just valmis", vaikka ei vielä olekaan!)

• Piilovetoketjun ompelu ja ylimääräinen "säätäminen" ompelukoneen kanssa - 45 minuuttia 
• Sovitus, pieniä korjauksia merkitään neuloilla - 15 minuuttia 
• Teen pieniä korjauksia, mm. kavennan sivusaumoja ja muotolaskoksia - 2 tuntia 

Yht. 4,75 tuntia 

Ompeluilta 4 koululla:

• Sovitusta, neuloilla taas ylös korjauksia mekkoon - 15 minuuttia 
• Mekon selkää pitää kaventaa reilusti ja vetoketjun paikkaa vaihtaa - 2 tuntia 
• Kaventamisen jälkeen turhia ompeleita purettavana sisäsaumoista - 1 tunti 

Yht. 3,25 tuntia

Ompeluilta 5 kotona:

• Halkion silitys ja ompelu - 30 minuuttia 
• Mekon alahelman huolittelu käsin - 1 tunti 

Yht. 1,5 tuntia

Kun noiden edellä mainittujen työvaiheiden kestoja summailee yhteen, saa tulokseksi aika kovan määrän tunteja, kaikkiaan noin 20 h!

No tietenkin on huomioitava se, että a) olen vasta amatööriompelija, ja b) kyseessä on täysin uusi malli ja uusi kaava, jonka piirtämisen olen aloittanut aivan alusta asti itse. Nopeammin ja helpommin vaatteen toteutus onnistuu tilanteessa, jolloin kyseessä on valmis ja tuttu kaava, jota on käytetty ennenkin vastaavan vaatteen ompeluun. (Ja etenkin, mikäli käytettävä materiaali on tuttu: sama kuin aiemminkin samassa vaatteessa aiemmin ommellessa käytetty).

Lisäksi kokenut ja rutinoitunut ompelija on yksinkertaisesti amatööriä nopeampi ompelija. Aloittelija tekee myös keskimäärin enemmän virheitä ja joutuu purkamaan ja uudelleen ompelemaan useammin kuin ammattilainen.

Tähän mekkoon käytetty valtaisa tuntimäärä kuvastaakin hyvin sitä, miksi mittatöiden teettäminen tulee yleensä erittäin kallliksi sekä sitä, kuinka ompelija on todellakin palkkansa ansainnut.

Vaatehuoneen perukoilta löytyi satunnainen kesähattu mekon asusteeksi.

Kun ompelija aloittaa uuden vaatteen tekemisen kirjaimellisesti tyhjältä paperilta ja tekee jotakin vielä myyntiin saakka, jää tuntipalkka helposti hyvin alhaiseksi. Siitäkin huolimatta, vaikka mekkoon olisi mennyt puolet vähemmän tunteja aikaa kuin mitä minulla esimerkiksi meni tähän mekkoon.

Omia tulevia ompelutöitä helpottaa huimasti se, että muistaa merkitä käytettyihin kaavoihin näkyville ne muutokset (mm. kaventamiset, leventämiset, lyhentämiset ja jatkamiset), joita lopulliseen vaatteeseen on tullut tehtyä.

"Ompelen mekon yhdessä" -illassa ajatus on ollut minulle myytti, joka ei tähän mennessä vielä toteutunut. Mutta ehkä sekin voisi olla joku päivä mahdollista. Hallussa tulisi olla vain a) toimiva luottokaava, b) sopivan yksinkertainen vaatteen malli, ja c) kangas, joka on helposti käsiteltävää ja siinä on oikeanlaisia omnaisuuksia (mm. jousto ja laskeutuvuus) työn alla olevaa tuotetta varten.

Kyllähän se niin on, että oma luottokaava on ompelijan paras ystävä.