Yhä useammalle kuluttajalle on tärkeää, että omassa vaatekaapissa näkyy vastuullisuus ja ekologisuus. Moni penkookin lapsuudenkotinsa vaatekomeroista menneiden vuosikymmenien aarteita tai tuunaa kirpputorilta löytämästään vaatteista uuden, persoonallisemman version.
Arvostus kädentaitoja kohtaan on kasvanut. Vastuullisesta tuotannosta kiinnostunut kuluttaja suosii mieluummin lähituotantoa kuin ostaa käyttövaatteensa kansainvälisiltä muotijäteiltä, jotka tiettävästi ovat ulkoistaneet tuotantonsa halpatuotantomaihin.
Kirpputorit kiinnostavat ja se näkyy myös täällä Espanjassa. Esimerkiksi Madridissa ihmiset kerääntyvät sankoin joka sunnuntai El rastro -kirpputoritapahtumaan La Latinan kaupunginosassa. Siellä minäkin piipahdin Madridin reissullani kolmisen viikkoa sitten.
Viime viikolla vietettiin vaatevallankumouksen teemaviikkoa. Viikon aikana ihmiset ympäri maailmaa peräänkuuluttivat sosiaalisessa mediassa muotialan yrityksiltä vastuullisuutta ja läpinäkyvyyttä. Kansainvälinen teemaviikko pohjautuu viiden vuoden takaisiin tapahtumiin. Tuolloin Bangladeshissa yli tuhat ompelutehtaan työntekijää kuoli ja yli 2 000 loukkaantui tehtaan romahtamisen takia.
Teemaviikon aikana kuluttajat kysyivät sosiaalisessa mediassa yrityksiltä #whomademyclothes, ja yritykset taas ottivat osaa kampanjaan #imadeyourclothes-tunnisteella. Myös me I Feel Nutissa otimme osaa tähän tärkeään ja ajankohtaiseen kampanjaan. Tärkeitä arvoja I Feel Nutin toiminnassa ovat paikallisuus sekä läpinäkyvä ja reilu tuotanto: kaikki tuotteet valmistetaan Espanjassa. Lisäksi I Feel Nutissa panostetaan laadukkaisiin kankaisiin.
Palaan hetken kuluttua tässä blogissa vielä uudelleen vastuullisuusteemaan, ja kerron, miten oma suhteeni kuluttamiseen ja muotiin on muuttunut vuosien varrella. Ennen sitä kerron, millaista tohinaa I Feel Nutissa oli viime viikolla menossa.
Viime viikko oli 5. työharjoitteluviikkoni. Heti viikon alussa Azala Novias -häämallisto rantautui takaisin toimistolle Bilbaossa järjestetettyjen El Patio De Las Bodas -häämessujen jälkeen. Maite kertoi, että messuvierailu oli onnistunut erittäin hyvin. Tapahtuma poiki muutaman hääasun tilauksen sekä toi mallistolle myös näkyvyyttä espanjalaisessa muotilehdessä.
Työharjoitteluni aikana olen päässyt näkemään uuden brändin lanseeraukseen liittyviä tunnelmia lähietäisyydeltä. Deadlinejen sävyttämää, mutta kutkuttavaa odotusta tulevasta.
Messuja edeltävällä viikolla olimme tehneet toimistolla kaikenlaisia valmisteluja tapahtumaa varten. Tuotteiden kunto tarkastettiin huolellisesti Barcelonan kuvausten jäljiltä, mahdollisten repeämien varalta. Lisäksi messuja varten valmisteltiin materiaalinäytteitä kankaista: kankaita leikattiin suikaleiksi ja nostettiin pahvisissa "henkareissa" esille vaaterekin päätyyn.
Viime viikolla tehtäviini kuului pieniä korjausompelutöitä, mm. housujen lahkeiden lyhentäminen. Lisäksi aloitin kahden valkoisen, kevyillä kaulukslla varustettujen puseroiden ompelun. Vastaavaa tuotetta oli ommeltu aiemmin sinisestä kankaasta, joten katsoin sinisestä versiosta hieman mallia.
Valkoisessa kankaassa haasteellista erottaa, kumpi oli kankaan oikea ja kumpi nurja puoli, sillä kangas oli hyvin samannäköistä molemmilta puolilta. Kangas oli haastavaa käsitellä myös sen vuoksi, että se oli melko helposti purkautuvaa.
Sain ommeltua puserot melkein valmiiksi, ainoastaan brändi- ja kokomerkit jäivät puuttumaan.
Mutta palataanpa hetkeksi vielä vaatevallankumouksen teemaviikkoon ja kuluttamiseen.
Jos puhutaan uusien vaatteiden hankkimisesta, on oma suhtautumiseni ostamiseen muuttunut vuosien varrella valtavasti. Kun parikymppisenä ostin uusia vaatteita, kenkiä ja asusteita, minulla oli oikeastaan vain kaksi kriteeriä: tuotteen ulkonäkö ja hinta.
Tuli hankittua korkokenkiä, joita käyttäessä varpaat ja kantapäät olivat jatkuvasti teipattuina laastareita täyteen hiertämisen vuoksi. "Makkarankuorimekkoja", joihin pukeutuneena sai vetää vatsan sisään. Yhden kesän kestäviä balleriinoja, jotka värjäsivät varpaat mustaksi. Parin euron t-paitoja, jotka kestivät maksimissaan pari pesua ennen venähtämistään muodottamaksi.
Vuosien mittaan huomasin, että minulla oli kaapissani vino pino vaatteita, joita ei oikeastaan huvittanut käyttää. Yksi oli liian huonosti istuva, toinen taas turhan kireä. Kolmas oli menettänyt värinsä pesussa ja neljäs taas ei tuntunut mätsäävän muun vaatevaraston kanssa yhteen. Minulla oli erittäin klassinen vaateongelma: kaappi täynnä kolttuja, mutta ei silti oikeasti mitään päällepantavaa.
Voi voi kun olisin noina opiskeluvuosina tajunnut sen, että köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa. Tuntui, että joka kauden alussa sai ostaa lähes koko vaatekaapin sisällön alusta loppuun uudestaan.
Näin kolmekymppisenä kriteereinä vaateostoksilla ovat tuotteen ulkonäön ohella laatu, kestävyys, mukavuus ja ajattomuus. Vaikka tuotteen lähtöhinta olisi kalliimpi, maksaa laadukas vaate varmasti itsensä vuosien varrella takaisin, kun käyttöaika on pidempi.
Nykyään yritän välttää "kertakäyttövaatteita" vaan mikäli lähden ostamaan uutta vaatetta kaupasta, ostan mieluummin laatua, joka kestää. Tämä ajattelutyyli vähentää myös ainaista vaatteiden kierrätys- ja kirpputorirumbaa kotonani.
Myös itse ommelluissa vaatteissa toteutuu hyvin kestävän kulutuksen aate. Kun valmistaa laadukkaasta materiaalista itselleen mieluisan ja istuvan vaatteen, on myös tuotteen käyttöikä useita vuosia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti