Saumaton suunnittelu ja toteutus? Not (yet)

Viime syksy kului koulussa aika pitkälti mm. kaavoitusharjoitusten parissa, mutta oli meillä yksi ompelutyökin. Saimme tehtäväksemme suunnitella ja ommella yksinkertaisen jerseymekon joustavasta materiaalista. Lopputuotoksen omasta työstäni näette alla olevasta kuvasta.

Tammikuisena sunnuntaina lämpötilat olivat plussalla, joten kuvaushetken tarkenin ilman takkiakin. Kuva: Satu Hotakainen 

Kuten aiemmassa blogissani mainitsinkin, idea vaatteesta jalostuu moneen otteeseen ennen kuin tuote on valmis. Alussa on mielessä melko selkeä visio vaatten muodosta ja mallista. Väristä ja tyylistä, materiaalista ja yksityiskohdista. Mutta ainakin joistakin suunnitelmista on oltava (lähes aina) valmis joustamaan.

Ensimmäinen, ehkä tyypillisin haaste on se, että en löydä kangaskaupasta juuri sellaista kangasta, kun olen ajatellut. Siitä huolimatta, että mielestäni olisi kyse ihan "tavallisesta" kankaasta.

Joudun usein tekemään kompromisseja kankaan värin tai kuvioiden suhteen, tai tekemään tuotteen erityyppisestä kangaslaadusta, kun olisin halunnut. Kirkkaan turkoosin hamekankaan tilalle tuleekin (omasta mielestäni aivan liian) pliisu vaaleansininen, tai kesähameeseen suunniteltu rennonjoustava kangas vaihtuukin paksummaksi ja jäykemmäksi materiaaliksi. Joskus into ompeluun saattaa lopahtaa tässä vaiheessa.

Jerseymekkoja varten koululle tilattiin mekkokankaita Saksasta ja itse tykästyin tähän marjapuuron/harmaan väriseen pehmeään ja lämpimään materiaaliin. Kangas on melko paksua neulosta ja materiaali sisältää 52% viskoosia, 45% polyesteriä ja 3% elastaania.

Kangas on hieman joustavaa ja melko paksua, ja sen toinen puoli on musta. 

Myös kaavoittamisessa ja ompelussa tarvitaan kykyä näkökulman vaihdokseen. Opintojen aloittamisen jälkeen olen oppinut mm. tarkastelemaan paremmin materiaaleja sekä pohtimaan, miten ne toimivat erilaisissa vaatteissa. Olennaista on miettiä sekä kankaan kestävyyttä, hengittävyyttä ja kuviointia sekä muita ominaisuuksia, kuten esimerkiksi sitä, edellyttääkö kangas vaatteen vuoritusta.

Seuraavaksi esittelen ajatuksia, joiden kautta olen päätynyt lopulliseen jerseymekkomalliini. Alla olevat kuvat selittävät vaiheita siitä, kuinka ajatus mekosta on jalostunut työskentelyn myötä.

Kuva 1: alkuperäinen, ensimmäinen luonnoskuva mekosta. Kuva 2: "proto" koossa 1:2 . Kuva 3: toinen luonnoskuva mekosta. 

Alkuperäiseen ideaan tehdyt uutokset koskevat erityisesti mekon leikkauksia sekä mekon mustasta kankaasta tehtäviä osia.

Mekon yläosan ns. "prinsessaleikkaukset" (eli kainalon kohdalta, rinnan yli kulkevat saumat) oli järkevämpää tehdä alahelmaan saakka sen sijaan, että saumat olisivat päättyneet vyötärölle. Syynä oli kankaan neuloskuvio, joka sisältää harmaita, vaakasuoria viivoja.

Mikäli helman leveneminen olisi tehty ainoastaan sivusaumoista, olisi kankaan kuvio saattanut näyttää hieman levottomalta lopullisessa vaatteessa. Tällöin nimittäin kankaan vaakasuorat linjat eivät välttämättä olisi enää oleet kovin yhtänäisessä linjassa vaan viivat olisivat edenneet sivujen kohdalta jonkinlaisessa kulmassa kohti mekon keskikohtaa. (Prinsessaleikkausten avulla helman leveneminen sijoittui tasaisesti useaan eri saumaan helmassa.)

Kun ompelin 1:2 koossa mekosta "proton", huomasin, että eri väriset hihat loivat "baseball-takin" tyyppisen vaikutelman - mitä en tietenkään halunnut. Päätin, että yksityiskohdiksi mekossa riittäisi pääntiellä sekä taskujen ja hihansuissa olevat mustat kaitaleet.

Kuvassa kolme on jo melko lopullinen kuva mekosta. Ainoastaan taskut jätin pois, sillä yksityskohtia oli jo riittävästi.

Mekon valmistumisesta on jo melkein pari kuukautta aikaa, mutta kuvien ottaminen jäi aika myöhäiselle. Mutta tänään, kun pakkasasteet olivat kääntyneet plussan puolelle, lähdin ystäväni Satun kanssa kahvittelemaan Vuosaaren Aurinkolahteen, ja samalla Satu nappasi muutamia kuvia uudesta mekostani.

Nättinä talvipäivänä moni muukin oli lähtenyt ulkoilemaan Vuosaaressa. Kuva: Satu Hotakainen 

Jokainen ompelutyö, ainakin näin aloittelijalle, on oppimiskokemus, josta saa vinkkejä seuraaviin töihin. Tästä mekosta mieleeni jäi mm. se, että jatkossa aion kiinnittää entistä tarkemmin huomiota kankaan kuviointiin sekä pohdin, miten se vaikuttaa vaatteen kaavoittamiseen.

Pitihän sitä mekko kokeilla myös asusteiden (hatun ja huivin) kera. Kuva: Satu Hotakainen 

Ennen opintojen aloittamista sain oppia aika monia ompeluun liittyviä asioita kantapään kautta, koska en osannut huomioida näitä asioita jo vaatteen suunnitteluvaiheessa tai vaikkapa materiaalivalinnassa. Aikamonenlaisia haasteellisia tilanteita olen joutunut itsekseni pohtimaan ja välillä on tullut mentyä sieltä, mistä aita on matala. "Ei kai näillä sisäsaumoilla ole mitään väliä, kun ei niitä kukaan kuitenkaan näe?" No tuo aiempi "äkkiä ja kiireellä" -asenne on ainakin häipynyt opiskelujen myötä!  

Monikäyttöinen jerseymekko sopii niin työhön kuin vapaa-ajallekin. Kuva: Satu Hotakainen 

Opiskelun kautta olen jo nyt huomannut sen, että esimerkiksi työjärjestyksellä on suuri merkitys sen suhteen, kuinka nopeasti vaate valmistuu ja kuinka siisti lopputuote lopulta syntyy. Lisäksi onhan se myös helpompaa, mikäli oikean työjärjestyksen vuoksi välttää useita ongelmatilanteita, jotka muuten tulisivat eteen. 

Tällä kaavalla voisi tehdä vaikkapa toisenkin vastaavan mekon, mutta eri kankaasta. Kuva: Satu Hotakainen

Kevään aikana koulussa on luvassa monenlaisia ompeluharjoituksia, joten nyt pääsee sitten oppimaan monenlaisten tuotteiden valmistamisen saloja. Työn alla meillä on mm. oma pieni vaatemallisto. Siitäpä lisää sitten seuraavissa blogeissa! 

Vaatetusompelija insinöörin jalanjäljissä?

Kun aloitin vaatetusalan opinnot, enpä olisi ikinä osannut kuvitellakaan, millaisia insinöörin, MacGyverin ja matemaatikon taitoja tulisin vielä tarvitsemaan.

No ei nyt ihan sentään. Mutta pakko on kuitenkin myöntää, että ennakko-odotukseni peruskaavojen piirtämisen helppoudesta (tai vaikeudesta) eivät ihan kohdanneet todellisuuden kanssa.

"Pahaa" aavistamaton puvun peruskaavan piirtäjä työnsä touhussa. Kyllä se hymy tästä vielä hyytyy.  

Ennen opintojen alkua olin etukäteen kuvitellut mielessäni, että kaavoja piirretään näppärästi valmiiden koululta löytyvien pahvikaavojen avulla, joita nyt vain tarpeen tullen kätevästi vähän fiksaillaan tilanteen mukaan.

No ei se ihan noin helposti tapahtunutkaan.

Tarvitaan mittataulukoita, kaavalaskuja ja piirto-ohjeita. Kärsivällisyyttä, tarkkuutta ja hyviä hermoja. Vähän matematiikan taitoja sekä loogista päättely- ja hahmottamiskykyä.

Mallikuvioita hameen peruskaavaa varten. Tässä vaiheessa vaikutti vielä iisiltä. 

Hameen peruskaavasta selvisin melko kunnialla, mutta housujen kaava tuotti jo enemmän haastetta. Ja varsinkin puvun peruskaavassa riitti sen verran monimutkaisempia ohjeita, että hikeä alkoi jo pukata otsalle.

Haasteita tuotti erityisesti seuraava kohta ohjeesta:

”Sijoita vyotärön korkeuden mittalukema mittanauhassa vyotäissviivan ja em. tukiviivan leikkauspisteeseen kuvan osoittamalla tavalla. Seuraa tukiviivaa ja merkitse rinnan korkein kohta (RK). Pidä RK paikoillaan ja anna mittanauhan leikata pääntien leveysviiva takakappaleen pääntienkaaren pituuslukeman kohdalla, jolloin ulkopuolelle jää takakappaleen päätienkaaren pituus. Merkitse piste.”

Siis anteeksi mitä? What would MacGyver do?

Vaikka pitkäjänteisyyteeni ompeluhommissa on mielestäni ihan kohtalainen, alkoi kaavoitusharjoituksissa varapäreelle olla tarvetta.

("Puvun peruskaava" ei muuten tarkoita bleiserin tai vastaavan kaavaa. Sen sijaan se tarkoittaa kaavaa, jossa puseron ja hameen peruskaavat yhdistyvät toisiinsa kotelomekon tyyppisesti.)




Ensimmäinen housujen peruskaavaharjoitukseni (johon on myös näköjään lipsahtanut pieni virhe) piirrettynä koossa 1:4. 

Kaavalaskuja tehdessä sain myös huomata, että matematiikan taitoni olivat päässeet ruostumaan kuin vanhan puuoven saranat. Vaikka eiväthän ne laskut edes mitään vaikeita olleet, ihan peruskoulukamaa.

Pähkäilin kerrankin koulussa tovin erästä meille annettua kaavalaskua. Yhtälöiden tekniikat eivät olleet enää kovin tuoreessa muistissa, joten en ajatellut sillä olevan väliä, mikäli ottaisin laskutoimituksesta sulut pois.

No sehän oli tietenkin virhe. Ja siinäpä minä sitten hämmästelin, että miten ihmeessä on mahdollista saada yhtälöstä 48-19+11 vastaukseksi 18?

Mutta ai niin ne sulut! Niillä oli sittenkin väliä!

Oikea tulos tuli tietenkin kaavalla 48-(19+11)=18. Pieni nolostunut puna nousi poskilleni. Just joo.

Keskeneräinen kaavalaskelma (ei itselle).  Ei ole vaikeaa, oikeasti. Mut kun humanisti tykkää kirjaimista, ei numeroista. 

Tuntui ihan käsittämättömältä ajatukselta, että olen muka joskus a) käynyt lukion pitkän matematiikan, b) saanut siitä arvosanaksi peräti kasin. Lisäksi c) sain oppimisvalmiuskartoituksessa (opintojen alussa) matematiikan osiosta kahta pistettä vaille täydet pisteet (taisi olla 38/40) siitä huolimatta, että en enää edes meinannut muistaa, miten päin jakokulmaa käytetään.

No alkukankeudesta huolimatta peruskaavojen piirtäminen alkoi harjoitusten myötä pikkuhiljaa onnistua. Eikä se nyt oikeasti niin ydinfysiikkaa kuitenkaan ole, kuin olen antanut yllä ymmärtää. Pitäähän noitä pieniä töppäilyjä vähän "dramatisoida”. ;)

Ja koska tämä blogi kertoo uusien asioiden oppimisesta, kuuluu oppimisprosessissa tietenkin välillä vähän mokaillakin. Kantapään kauttahan yleensä oppii parhaiten!

MacGyveriin vielä palatakseni - hänellekin voisi löytyä ompelijan työpakista muutama hyödyllinen työväline tv-sarjasta tutun, kaikki ongelmat ratkaisevan klemmarin oheen.

Lankojen pujoittamiseen tarkoitetut pitkät pinsetit - niillä voisi sorkkia lukkoja auki. Ompelukoneen magneettiohjain - sitä voisi käyttää varmaan joissakin sähkökytkyissä apuna. Ja tietenkin kangasliitu, jolla voisi kirjoittaa vaikkapa salaviestejä seinään.