Himosilittäjät ja kaiken mankeloijat

Minun on tehtävä pieni tunnustus.

Vaikka olenkin viittä vaille valmis vaatetusalan opiskelija, pyrin viimeiseen asti välttämään vaatteiden silittämistä. Se on vain yksinkertaisesti niin tylsää.

Pyrin pitkälti ostamaan ja ompelemaan mahdollisimman helppohoitoisia vaatteita. Sellaisia, jotka ovat mieluusti jo suoraan pesun jälkeen välittömästi käyttövalmiita.

Vaikka vaatteita itse tehdessä silittäminen onkin työskentelyn elinehto (ja silloin se itseasiassa on ihan mukavaakin!), silti minun täytyy myöntää, että en kuulu heihin, jotka aamukahvin jälkeen silittävät paitapuseronsa ja prässäävät housunsa.

Opintojeni aikana olen pitkälti pyrkinyt valitsemaan koulutöissä helposti siliäviä materiaaleja. Lisäksi olen pikkuhiljaa kehittänyt ymmärrystäni erilaisten kankaiden ominaisuuksista ja näppituntumaani laadukkaiden materiaalien tunnistamisesta.

Parhaita ovat helposti käsiteltävät kankaat, jotka eivät rypisty käytössä, mutta eivät myöskään purkaannu helposti ompeluvaiheen aikana.

Sarjaompeluprojektissani, josta kerroin edellisessä blogissani, kangasvalinta osui harvinaisen nappiin. Ihastuin koulun kangasvarastosta löytyneeseen mukavaan materiaaliin (47 % puuvillaa, 50 % polyesteriä, 3 % elastaania), joka tuntui yhtä aikaa sekä juhlavalta että samaan aikaan myös rennolta ja laadukkaalta. Ja ennen kaikkea tykästyin pirteään korallin väriin.

Nyt kun olen käyttänyt omaa mallikappalettani useita kertoja eri tilanteissa, siitä on tullut yksi lempivaatteistani. Eikä pelkästään sen vuoksi, että materiaali on tuntunut päällä todella miellyttävältä.

Olen käyttänyt korallin väristä puseroa muun muassa dinnereillä ystävien kanssa, esinaiseni läksiäisissä ja Tukholman matkalla (kuten tämän blogin kuvissa). 

Silitystä välttelevälle henkilölle on siunaus se, että tämä vaate ei rytisty käytössä. Ei edes silloin, kun istuin ravintolassa pitkän kaavan kautta kolmen ruokalajin illallisen ja ilta jatkui kalliolaisessa yökerhossa lähes pilkkuun saakka.

Arvostan kovasti myös sitä, että pusero ei ole tuntunut missään tilanteessa liian kuumalta, koska kangas on mukavan hengittävä.

Opiskelujeni alussa opettajani ilme oli näkemisen arvoinen, kun kerroimme luokkakaverini kanssa vastahakoisesta suhteestamme vaatteiden silittämiseen. Luokkakaverini ei itse asiassa edes omistanut silitysrautaa ennen kuin aloitti opintonsa. 

Himosilittäjien klaanin ääripääksi voisin nimetä erään sukulaiseni. Eivät edes sukat tai alusvaatteet päädy hänen kaappiinsa ennen kosketusta silitysraudan kanssa. 

Olen tavannut myös kaiken mankeloijia. Heitä, jotka kiljuvat ilosta nähdessään taloyhtiön pesutuvan nurkassa mankelin. Näihinkin kapistuksiiin olen itsekin joskus taloyhtiöiden pesutuvissa törmännyt, mutta lähemmän tuttavuuden tekemisen olen jättänyt väliin. 

No, omena on pudonnut hyvin kauas sen suhteen, että minusta tulisi joskus edes silityspositiivinen henkilö. Helpotus onkin siis se, että tavoitteeni välttää silitysraudan käyttöä toteutui tässäkin ompeluprojektissa.