Tekemisen ilosta vai suorittamisen pakosta?

Nyt kun näyttökokeesta on kulunut viikon verran, olen ymmärtänyt, kuinka paljon stressiä tuli otettua kokeen takia, ja ihan turhista syistä. Mutta mitä sitten oikein tapahtuikaan omassa motivaatiossa ja tavoitteissa näyttökokeen aikana? Tämän asian ymmärtääkseen on hyvä hypätä hieman ajassa taaksepäin, aikaan ennen näyttökoetta.

Siitä asti, kun aloitin viime syksynä opintoni, olen hehkunut valtavaa intoa siitä, että olen päässyt vihdoinkin toteuttamaan suurta unelmaani vaatetusalan opiskelusta. Vaikka koulupäivät ovat olleet pitkiä, on opiskelu tuonut erinomaista vastapainoa päivätyölleni.

Käsitöiden tekeminen on parhaimmillaan rentouttava ja stressiä poistava harraste, samalla tavoin kuin vaikkapa tanssiminen tai maalaaminen. Esimerkiksi tässä artikkelissa puhutaan käsitöiden terapeuttisista vaikutuksista.

Luova hetki kalliolaisessa kahvilassa. 

Mutta miksi näyttökokeiden aikana pienetkin korjaamiset ja saumojen purkamiset (vaikka ne normaalisti mielestäni kuuluvat ”pakettiin”, kun jotain ommellaan) tuntuivat niin kovin turhattavalta? Miksi käsillä tekemisen ilo sekä uuden oppimisen into meinasivat hetkeksi jäädä toissijaiseksi niinkin tylsälle asialle kuin suorittamiselle?

Olennainen kysymys on: Kumpi onkaan loppujen lopuksi tärkeämpää ja arvokkaampaa - matka vai päämäärä?

Jos opiskelusta häviää nautinto ja siitä tuleekin ensisijaisesti suorite, hyppää myös stressi mukaan kuvioihin. Stressi vie voimia tekemiseltä ja heikentaa keskittymiskykyä, minkä vuoksi myös virheiden määrä kasvaa ja pienetkin epäonnistumiset vievät mieltä matalaksi. Oravanpyörä on valmis.

Parhaimmillaan opiskelu on mielenkiintoinen ja antoisa matka kohti uuden ammattialan saloja. Matkaan kuuluu monenlaisia värikkäitä kokemuksia - sekä ala- että ylämäkiä - mutta olennaisin asia on olla itselleen armollinen ja säilyttää positiivinen asenne itse tekemiseen. ”Minä olen vasta opiskelija, joka on tullut kouluun oppimaan uusia asioita. Saan myös tehdä virheitä, se kuuluu asiaan. Minun paikkani ei olisi täällä, jos jo osaisin kaiken jo entuudestaan!”

Kiire ja liiallinen suorittaminen tappavat hyvän fiiliksen kaikesta - jopa niistä kaikista parhaistakin asioista. Paraskaan unelmabrunssi ei maistu hyvältä, mikäli joudut hotkimaan ruuat viidessä minuutissa. Urheilu ei tuo hyvää oloa keholle, mikäli teet jatkuvasti niin rankkaa treeniä, että kehosi ei ehdi palautua siitä. Jos pidät villasukkien neulomista rentouttavana tapana rauhoittua ennen nukkumaanmenoa, on vaikutus päinvastainen, mikäli vaaadit itseltäsi joka ilta yhden uuden sukkaparin valmiiksi.

Näillä ajatuksin pakkasin viikonloppuna uudet värikynäni, iPadini ja valkosivuisen lehtiön laukkuuni, ja suuntasin kalliolaiseen kahvilaan nauttimaan teetä sekä valmistautumaan seuraavan viikon opiskeluihin.

Työskentely kodin ulkopuolella tuo mukavaa vaihtelua! 

Alkamassa ovat projektiopinnot, joissa tarkoituksena on tehdä pienissä ryhmissä koulumme myymälään Omnia Shoppiin myytäväksi pieni vaatemallisto. Etätehtäväksi saimme kartoittaa netistä kiinnostavia, ajankohtaisia muotitrendejä ja -värejä, sekä piirtää niiden pohjalta mallikuvia ehdolle yhteistä mallistoamme varten.

Kun nautin teeni ja piirsin mallikuvani viihtyisässä ympäristössä ilman liiallisia aikataulupaineita, piirtäminen ei ollut vain yksi pakollinen koulutehtävä muiden joukossa vaan se oli leppoisa ja mukava luova hetki. Varsinaista laatuaikaa siis.

Kun tekee asioita niin, että niistä myös nauttii, on lopputuloskin parempi.

”Menestyminen ei ole avain onnellisuuteen. Onnellisuus on avain menestymiseen. Jos pidät siitä, mitä teet, onnistut varmasti.”

Näillä eväin uutta viikkoa kohden!