Näyttökoe - pelottava mörkö vai läpihuutojuttu?

Maaliskuisena maanantai-iltapäivänä koulussa oli jännittynyt ja varautunut tunnelma, melkein suorastaan haudanvakava. Jopa opettajakin ihmetteli, mihin se normaali loppumattoman lörpöttelyn, puheensorinan, vitsailun ja naurun täyttämä ilmapiiri oli oikein kadonnut?

Syynä opiskelijoiden hiljaisuuteen olivat tietenkin näyttökokeet, jolloin syksyn ja alkuvuoden aikana omaksutut opit otettiin tiukan syynin alle. Tuleva puserrus merkitsi monelle, kuten myös minulle, tavanomaista levottomampia yöunia ja stressiäkin. Ensimmäistä kertaa opiskelujen aloittamisen jälkeen saimme alan ammattilaisten arvion omasta ammattitaidostamme.

Ensimmäisenä näyttökoepäivänä, kun olin lähdössä kotoa töihin, tuntui olevan epäonnea ilmassa heti jo aamusta. Maitopurkki kaatui lattialle, ja Iittalan juomalasista lohkesi ruma palanen, kun lasi oli tarkertunut astiakaapissa toiseen lasiin kiinni. Lisäksi työpaikan kahviautomaatin äärellä ensimmäisenä käteeni osuneesta mukista puuttui ”korva”.

Olivatko nämä aamun kevyet kömmähdykset universumin tapa vihjata minulle siitä, että olisin näytössä yhtä kädetön kuin kahvimuki ilman ripaa? Oliko tämä kaikki vain pientä esimakua tulevista suuremmista vastoinkäymisistä?

Näyttökokeen aiheuttamista paineista kertoi myös se, että moni sai huomata kokeideen jatkuvan yöaikaan höyhensaarilla. Itse näin esimerkiksi unen, jossa olin saanut kokeeni kaikista (!) osa-alueista arvosanaksi hylätyn!

Taikauskoa tai ei, päätin taistella huonoa karmaa vastaan omilla ”aseillani”. Otin koululle mukaan pussillisen ”stressikarkkeja” hankalien hetkien lohdukkeeksi. Jos ahdistus iskisi päälle, voisin napata pari namipalaa ja saada edes hetkeksi verensokerin ylös ja ajatukset muualle…

Näyttökokeisiin voi valmistautua esimerkiksi lukemalla oppaista ompelutekniikkavinkkejä. 

Mutta menemme nyt siis itse asiaan. Teitä varmaankin kiinnostaa, mitä niissä näyttökokeissa oikein siis tapahtui?

Toiko opettaja tuo päivän alussa luokkaan pinon kankaita, joista opiskelijat taistelivat kynsin hampain? Tapahtuiko työskentely yhtäjaksoisesti kellon ympäri samalla tavoin, kun olemme Muodin huipulle -tv-sarjassa tottuneet näkemään? Toivatko kokeiden arvioijat lisäpaineita opiskelijoille Gordon Ramsay -tyyppisillä äkäisillä, stressiä nostavilla tokaisuilla?

No ei nyt kuitenkaan. Työskentelyämme toki seurattiin silmä kovana ja suunnitelmiamme kartoitettiin kriittisesti, mutta kaikki tapahtui hyvässä hengessä. Suorituksiamme oli arvioimassa kolme vaatetustalan pitkän linjan ammattilaista, jotka edustivat eri näkökulmia: työnantajia, työntekijöitä sekä opetusalaa.

Ensimmäisen näyttökoeviikon keskityimme kaavoitukseen tutkinnonosaan. Jokainen sai itse päättää, millaisen leningin toteuttaisi, mutta idea piti hyväksyttää etukäteen opettajalla.

Ennakkotehtävinä ennen kokeeseen saapumista työlistallamme olivat:

• Kaavalaskelmien tekeminen 
• Peruskaavan piirtäminen 
• Mallikuvan piirtäminen (kuva alla) 

Esittelimme arvioijille itse piirtämämme leninkien mallikuvat. 

Koululle saavuttuamme näyttökoe alkoi sillä, että kuosittelimme peruskaavasta sopivat kaavanosat protoa varten. Ompelimme proton, sovitimme sitä sekä otimme protosta valokuvia arvioijia varten. Tarkastelimme proton perusteella, millaisia muutoksia on tarpeellista tehdä lopullisiin kaavoihin.

Aikaa kaavoitukseen ja proton toteuttamiseen oli maksimmissaan neljä iltaa (4h per ilta). Lisäksi meidän piti myös täyttää itsearviointilomake, jossa kuvasimme kokemuksiamme ja havaintojamme annetuista tehtävistä.

Tässä vaiheessa Janne Porkka toteaisi: ”eikä siinä vielä kaikki”. Sen lisäksi, että toteutimme edellä mainitut tehtävät ja vietimme näyttökokeessa pitkiä iltoja koululla, pari muutakin ”nakkia” napsahti tehtävälistallemme. Yksi erillinen pienoiskoossa toteutettava piirustustehtävä (kuositteluharjoitus) sekä Grafis-kaavanpiirtoohjelmaan liittyvä harjoitus.

Proton perusteella tehdään tarkennuksia lopullisiin kaavoihin. 

Toisen näyttökoeviikon teemana ollut tutkinnonosa oli ”vaatetusompelun perustehtävissä toiminen”, eli käytännössä siis ompelu. Etätehtävälista oli pitkä, ja sen mukaisesti meidän kuului toteuttaa mm. seuraavat tehtävät:

• arvioida omaa aikataulua sekä listata työskentelyjärjestys
• piirtää tasokuva leningistä (kuva alla)
• piirtää saumojen ja yksityiskohtien poikkileikkauskuvat (kuva alla) 
• koostaa ompelu- ja kangasnäytteitä, joihin testasimme esimerkiksi sopiva ompelutikkejä

Tasokuvasta selviää vaatteen yksityiskohdat. 

Tasokuvan oheen teimme poikkileikkauskuvat saumoista ja yksityiskohdista. Symboleilla on merkityksensä, esimerkiksi nuolet kuvaavat kankaan jatkumista, punainen X- merkintä kuvaa sauman huolittelua ja vihreä väri tukikangasta. 

Varsinainen työskentely alkoi toisen viikon alkaessa siitä, että saimme arvion edellisen viikon töistä. Tämän jälkeen pääsimme vihdoinkin itse asiaan eli ompelun pariin.

Välipalaute toi lisää varmuutta tekemiseen, joten toinen viikko tuntui jo huomattavasti rennommalta kuin ensimmäinen. Stressikäyrän suunta oli jo vihdoin alaspäin!

Myös toisen näyttökoeviikon aikataulu oli maksimissaan neljä iltaa. Tahti oli melko kiireinen, sillä melkein jokainen sai työnsä valmiiksi vasta neljännen illan aikana. Ripustimme valmiit leningit nimilappujen kera rekkiin roikkumaan, ja odottamaan arvostelua.

Jos joku on sattunut luulemaan, että toisen asteen aikuisopiskelu olisi vain kevyttä puuhastelua, viimeistään näyttökokeiden aikaan tuollaiset ennakkoluulot karisevat todella nopeasti pois. Ensimmäiset näyttökokeeni eivät olleet todellakaan mikään läpihuutojuttu. Etenkin jos suoritti näyttökokeen päivätyön ohessa, sai todellakin sanoa pariksi viikoksi heipat sosiaaliselle elämälle ja harrastuksille. Sen verran kovasta urakasta oli kyse.

Mutta ei se näyttökoe nyt loppujen lopuksi ollutkaan sellainen mörkö, kuten ennalta pelkäsin. Näyttökokeessa työskentely oli periaatteessa samanlaista kuin normaalisti kouluiltoinakin, mutta sillä erotuksella, että opettaja ei ole neuvomassa meitä, ja luokassa kiertää välillä arvioijia, jotka keskustelevat kanssamme ompeluprojektiin liittyvistä valinnnoista.

Näyttöjen aikana haastavinta on se, että jokainen joutuu tekemään omaan työhönsä liittyvät päätöksensä pääasiassa itse. Itsenäinen tiedonhaku (esimerkiksi ompeluoppaat) on sallittua, tai jopa suotavaa näyttökokeen aikana, mutta haastavampien tilanteiden kohdalla arvioijilta on mahdollista kysyä käytännönvinkkejä. (Toki jatkuva kysely saattaa vaikuttaa työn arvosteluun.)

Oli näyttökoe sitten kullekin mörkö tai läpihuutojuttu - on se ehdottomasti kuitenkin ainutlaatuinen tilaisuus saada realistista tietoa omasta osaamisestaan. Samalla kertyy myös ymmärrystä niistä asioista, jotka erottavat ammattilaisen harrastelijasta.