Harrastelijasta vaatetusompelijaksi

Tässä blogissa hypätään mukaan vaatetusompelun opiskelijan arkeen. Opitaan uutta kankaista, materiaaleista, kaavoittamisesta ja työskentelytavoista sekä pohditaan muotiin ja vaatetusalan liiketoimintaan liittyviä ilmiöitä. 

Oma suhtautumiseni muotiin ja kulutukseen on muuttunut ajoista vuosien varrella. Kun parikymppisenä tuli usein ostettua mahdollisimman paljon vaatteita, mahdollisimman halvalla, nykyään teen mieluummin harkitumpia hankintoja ja panostan kestävyyteen ja monikäyttöisyyteen. Vaikka hinta onkin laatuvaatteessa korkeampi, säästöä tulee ajan myötä, kun joka tilaisuuteen ei tarvitse hankkia uutta kolttua. 

Vaatetusompelussa parasta on se, että pystyn toteuttamaan omalle ruumiinrakenteelleni sopivia ja uniikkeja vaatteita, oman henkilökohtaisen mieltymykseni mukaan. Kun valitsen materiaalit harkitusti, voin panostaa esimerkiksi kestävyyteen ja käytännöllisyyteen. Vaatteiden korjausompelu ja tuunaus ovat taas hyviä keinoja herättää jokin vanha vaate uudelleen henkiin. Samalla säästyy rahaa ja vaatteella on myös mielenkiintoinen tarina, jota on mukava kertoa kyselijöille.

Olen harrastanut käsitöitä lapsuudesta lähtien. Suvussani ja kotiseudullani Kainuussa on paljon käsityön harrastajia. Ei liene siis yllätys, että vuosien varrella olen kutonut, ommellut, virkannut ja neulonut kaikenlaisia käyttövaatteita ja kodin tekstiilejä. Lisäksi olen kartuttanut osaamistani jonkin verran myös kansalaisopiston kursseilla. 

Kun lukion jälkeen mietin jatko-opintoja, vaihtoehtoinani olivat viestinnän tai vaatetusalan opinnot. Vaikka lähdinkin opiskelemaan ja luomaa työuraa journalismin ja organisaatioviestinnän parissa, olen aina tiennyt, että jossakin sopivassa vaiheessa tulen vielä opiskelemaan vaatetusalaa. Kun viime kesäkuussa sain vihdoinkin puristettua maisteriopinnot maaliin saakka, oli ajankohta seuraaville opinnoille vihdoin sopiva. Heti kesän jälkeen syksyllä aloitin kaksi vuotta kestävät vaatetusompelijan aikuisopinnot Espoon Omniassa, jossa tutkinto on mahdollista suorittaa päivätöiden ohessa iltaisin näyttötutkintona. 

Näkymä koulun ikkunasta opintojen alkumetreillä.

Ei ollut yllättävää, että jotkut ovat ihmetelleet, miten jaksan aloittaa töiden ohessa uuden tutkinnon tekemisen heti putkeen edellisen tutkinnon jälkeen. Kyselijoille olen todennut, että on itseasiassa huomattavasti helpompaa ja hauskempaa opiskella töiden ohella vaatetusompelua kuin puurtaa iltoja ja viikonloppuja gradun ja kuivan tutkimuskirjallisuuden parissa. Lisäksi on ollut hauska huomata, kuinka vaatetusalan opinnot ovat tuoneet sopivaa vastapainoa päivätyölleni. Kun töissä saan tehdä ajatustyötä yhteiskunnallisten teemojen parissa (mikä myöskin on mielenkiintoista ja opettavaista), on virkistävää päästä välillä pois näyttöpäätteen ääreltä ja tekemään konkreettisia asioita ihan omilla käsillään.  

Vielä en tiedä, mikä merkitys vaatetusalan opinnoilla on tulevaisuuteni kannalta, mutta sekin asia selvinnee ajan mittaan. Viestintäalalalla viihdyn hyvin, eikä täyspäiväinen yrittäjyys varsinaisesti houkuta. Mutta esimerkiksi jonkinlainen pieni sivubisnes voisi vaatetusompelusta kehittyä sopivassa vaiheessa. 

Tämä blogi kertoo uuden oppimisesta, töiden ja opiskelun yhteensovittamisesta sekä ajatuksista, joita vaatetusalan opiskelu minussa herättää. 

Tervetuloa mukaan!